Kirsti Kaija

Nikolla on pieni pää, kapea ylähuuli, ohut tukka ja erikoiset silmät. Löysästi solmitut sideharsokaistaleet pitävät Nikon ranteet ja nilkat kiinni sängyssä. Susannan käy sääliksi pientä poikaa, mutta silti hän ei hievahdakaan tähystyspaikaltaan. Eihän hänellä ole enää mitään oikeutta omaan lapseensa. Sideharsot avataan, kun Nikon uudet vanhemmat tulevat hakemaan häntä. Maijalla ja Matilla ei ole aavistustakaan, millaiseen pyöritykseen he tulevat joutumaan tämän omanlaisensa lapsen kanssa. Oili pitää huolen itsestään äidin lähdettyä. Koulussa Oili ei oikein osaa keskittyä, mutta kotona hän huolehtii isästäänkin. Isällä ja Oililla on yhteinen salaisuus, josta kehkeytyy Oilin turvasaareke. Vuosien saatossa tuo saareke muuttuu kuitenkin taakaksi, joka alkaa määritellä Oilin elämänkulkua. Eeva lähtee töiden perässä junalla Kouvolaan. Hän tekee pitkää päivää Gifun tehtaalla ja haaveilee urakalle pääsemisestä. Urakkapalkan turvin hän voisi saada kotiseudulle jääneen poikansa jälleen luokseen. Työ ei kuitenkaan tuota tulosta, ja Eevan toiveet paremmasta vaihtuvat kalvavaan syyllisyyteen ja huoleen viimeistään Maria-tyttären synnyttyä.

Suomessa asuu yli 17 000 lasta ja nuorta oman kodin ulkopuolella. Osa heistä perhehoidossa. Lastensuojelu koskettaa välillisesti monikertaista määrää ihmisiä. Minna ja Mika kokevat lyhyen, epäonnistuneen sijoituksen perheeseen. Entistä pahemmin traumatisoituina he palaavat takaisin tuttuun lastenkotiin, turvallisen omahoitajan helmoihin. Heille luvataan, että he saavat kasvaa siellä aikuisiksi. Mutta kuinka ollakaan, lupaukset rikotaan ja heidät sijoitetaan Lindholmin perheeseen. Anneli joutuu tilanteeseen, jossa hänen poikansa otetaan huostaan pakolla. Se kiihdyttää Annelin alamäkeä. Hän päätyy asuntolaan. Vähitellen Anneli hyväksyy lapsensa huostaanoton ja perhesijoituksen Lindholmeille. Kaisu Lindholm on haaveillut sijaisvanhemmuudesta aina siitä saakka, kun sai tietää uuden raskauden vaarantavan hänen terveytensä. Sitkeän taivuttelun jälkeen hän saa miehensäkin hyväksymään ajatuksen ryhtyä sijaisperheeksi. Perhehoitolapsia tulee perheeseen tiuhaa tahtia. Jokainen tuo tullessaan jännitteitä saaden perheen käymistilaan. Vanhempien keskinäiset sovut ovat kovalla koetuksella. Kuitenkin tasapaino saavutetaan. Perhe elää joitakin seesteisiä vuosia. Ainoana huolenaan epätietoisuus heiltä kotiutetuiden lasten hyvinvoinnista. Sitten tapahtuu jotakin, mitä he eivät osanneet odottaa.

Mamma on taas omituinen. Kirsti ei osaa olla niin, etteivät mamman sudensilmät kiiluisi suuttumuksesta. Hän osaa mukautua tilanteisiin, olla näkymätön, mielistellä ja kestää hiljaa. Kiittämättömältä ja suulaalta kakaralta sekään ei aina onnistu. Selkäsauna on väistämätön. Elämä vie Valveen perhettä paikkakunnalta toiselle 1950-luvun Suomessa ja siirtolaiseksi aina Australiaan asti. Vanhemmat Alma ja Eino ruokkivat perheensä tekemällä töitä navetoissa, sikaloissa, pelloilla, metsissä, milloin missäkin. Työtä pelkäämättömät vanhemmat eivät pääse helpolla, mutta usko paremmasta huomisesta auttaa jaksamaan. Perheen esikoinen Kirsti varttuu lapsesta nuoreksi aikuiseksi monessa paikassa asuen ja usein vaihtuvia kouluja käyden, itsensä ulkopuoliseksi kokien. Monet kysymykset askarruttavat Kirstin mieltä. Miksi pikkusiskoni ei ole yhtä ärsyttävä kuin minä? Kuka minä olen ja mistä tulen? Onneksi on hyviäkin asioita, kuten isin antama huomio, aurinkoiset kesäpäivät, kiltti opettaja ja suloiset kissanpojat. Positio 16093 on Kirsti Kaijan omaelämänkerrallinen esikoisteos, joka kuvaa yhden perheen ja yhden tytön matkan vaiheita. Sen ainutkertaisuudesta löytyy myös yhteisiä sukupolvikokemuksia, joihin mm. senhetkiset yhteiskunnalliset olot, vallitsevat arvot ja lasten kasvatustavat ovat osaltaan vaikuttaneet.