Kirsti Kuronen

Me syömme jäätelöt pyöräillessä -- tiikeri ja kuningatar. Palkitun kirjailijan pakahduttava tuokiokuva nuoruudesta. Lukiota käyvä Hertta kuuntelee sairaalassa mummansa tarinoita menneistä ajoista, kun erottaa muistojen joukosta jotain yllättävää. Mumman elämässä on ollut suuri salaisuus. Ja niin on Hertankin elämässä. Yhtäkkiä nuo salaisuudet kietoutuvat yhteen, tukevat toisiaan ja antavat voimaa. Vain mummalle Hertta uskaltaa kertoa Naavasta. Säeromaanien mestari Kirsti Kuronen kuvaa hienosti epävarmoja tunteita, jotka voivat silti tehdä näkyväksi ja merkitä enemmän kuin mikään muu. Romaanin jokainen sana on punnittu ja vahva, mutta rivien väliinkin jää paljon. Kirsti Kuronen on lempääläinen kirjailija ja säeromaanipioneeri, jolta on julkaistu yli 30 teosta eri ikäryhmille. Hän on saanut mm. Topelius-palkinnon nuortenkirjasta Piruettiystävyys sekä Tirlittan-palkinnon koko tuotannostaan.

Vangitseva kertomus nuorista, jotka osallistuvat tosi-tv-ohjelmaan autiolla saarella. Hei, tahdotko olla kuuluisa? Kuusi nuorta on valittu tosi-tv-ohjelmaan, jonka järjestäjä vaatii osallistujilta ehdotonta vaitioloa. Vene kuljettaa nuoret kuvauksiin pienelle Seelannin saarelle. Siellä heitä odottaa ankea majoitus ja viesti, jonka mukaan tuotantotiimi saapuu seuraavana päivänä. Pian alkaa tapahtua selittämättömiä asioita. Onko karulla saarella muitakin? Salaako joku nuorista jotain? Ja ennen kaikkea, miksi juuri heidät on valittu ohjelmaan? Taidokkaasti tihenevän tunnelman taustalla kaihertavat teot, joita ei voi enää perua. Lopulta mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Arjen aistimuksia tutkivan kuvakirjasarjan viimeisessä osassa toimelias Jaakko on mummulassa yökylässä ja lähtee tunnustelemaan ympäristöään. Mummun silitys tuntuu niin mukavalta, että Jaakon sormia alkaa kutkuttaa. Miltä tuntuu silittää poskea tai pitsiverhoa? Entä keinuhevosen harjaa? Tai miten käy, kun hivelee tarraa? Senkin Jaakko huomaa, että kaikkea ei kannata koskettaa. Kirjan värikylläinen kuvitus herkistää havainnoimaan maailmaa kaikilla aisteilla. Lämminhenkinen tarina houkuttelee pohtimaan, mitä tai ketä tahtoisit itse silittää. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Kerro minulle kaunis sana (Runeberg Junior -ehdokas 2020), Näytä minulle hassu ilme, Heitä minulle hyvä haju ja Anna minulle mainio maku. Sarjaa on sekä kiitetty yhteisöllisyydestä että käytetty lasten tunnekasvatuksessa ja sanataideopetuksessa.

Kauniisti kuvitettu Otson syksy on hauska ja lämminhenkinen kertomus kaveruudesta ja toisten hyväksymisestäOtso on kahdeksan vuotta nuori, asuu Karhukujalla ja käy toista luokkaa Kontiolan koulussa. Karhut ovat yleensä isoja ja vahvoja, mutta Otsolla ei ole yhdeksän miehen voimia. Hän on nysä, hintelä, narunilkkainen ja harvakarvainen - jos kiharaa tukkapehkoa ei lasketa. Otson ja oppilaiden syksy saa yllättävän käänteen, kun Kontiolan kouluun saapuu sen historian ensimmäinen siilioppilas, Piikkinen. Lisäksi selviää koputtelevan kummituksen arvoitus, Atte-sedän salaisuus ja syy miksi nälkäinen kettu pissaa siilin päälle. Tarinassa on vielä yksi vinkeä yllätys: se etenee nurinkurisesti. Kirjan alku on samalla tarinan loppu. Tule mukaan kurkistamaan Otson eiliseen, viime viikkoon, syyskuuhun ja koulun alkuun!

Miksi Vili Voipio ei päässyt likkojen Top 5 -listalle? Hänhän on sentään rento tyyppi, luokan paras breikkaaja ja tuleva kirjailija. Vili on ihan millihivenen kitkerä, sillä hänen paras kaverinsa Arttu nousi kirkkaasti kärkeen, mutta kaikki luokan likat ovatkin lätkässä Arttuun. Arttu sai plussia Nippeli-siskostaankin, joka on aivan järkky pakkaus ja häpäissyt Artun ja Vilin monet kerrat. No, 12-vuotiaan nuorenmiehen elämässä ongelmia riittää, jos Aadakin antaa pisteet toisille jäbille ja äiti imee vaikutteita kasvatusoppaista ja kirjoittaa sieluntuskarunoutta. Murrosiän kynnyksellä olevan koulupojan elämä on täynnä vinkeitä sattumuksia ja omituista huumoria, joka tuntuu menevän välillä melkein överiksi. Aikuiset eivät taatusti sitä aina ymmärrä, mutta yhtä saletti on, että nuoria se naurattaa ihan sairaasti! Kirsti Kurosen esikoisteos on railakas avaus: valloittavaa ja ahmittavaa luettavaa ikäluokalle, joka on siirtymässä lastenkirjoista nuortenkirjallisuuden pariin.

Rento tarina villeistä ideoista ja spontaanien tempausten voimasta. Seiskaluokkalaiset Niko, Heikki ja Joonas ovat olleet parhaita kavereita lapsuudesta saakka. Yhteen sulautunut klimppi, jossa kiteytyy kaikki maailman viisaus, komeus ja hauskuus. Eräänä tylsänä päivänä Niko heittää ilmoille omituisen ajatuksen hännistä, ja sen jälkeen junaa ei enää voi pysäyttää. Alkaa projekti, jolle ei juuri ymmärtäjiä riitä mutta joka vähitellen tekee Nikosta, Heikistä ja Joonaksesta suorastaan maailmankuuluja. Palkitun kirjailijan hauska ja nopealukuinen tarina on läpeensä nelivärikuvitettu. Maria Laakson sarjakuvatyylinen kuvitus kommentoi tekstiä raikkaalla otteella.

Että Viliä nyppii: hän joutuu loppukesästä kalkkisten kanssa saaristolomalle (eikä edes kännykkää!) ja syksymmällä kaiken huipuksi vielä uuteen kouluun eri luokalle kuin Aada ja Arttu! Vaikka Vili yrittää ylläpitää suhteita Aadaan, tämä alkaa niuhottaa jostakin Aurora Strömbergistä (siis kenestä?) ja pitää kaksi viikkoa mykkäkoulua. Jouluun mennessä Aada on sentään leppynyt (mutta Vili ei ole vieläkään pussannut häntä), ja Vili siirtyy kertaheitolla kivikaudesta nykyaikaan, kiitos valveutuneen mummun! Muistattehan breikkimestari ja esikoiskirjailija Vili Voipion? Nyt Vili on 13-vuotias yläastelainen, jonka elämä on tasan tarkkaan yhtä yllätyksellistä koulunkäyntiä, salavihkaista tyttöjen tiirailua ja epätoivoista runoilija-äidin kanssa tasapainoilemista kuin ala-aste-Vilinkin. Ja taatusti myös yhtä hervottoman, räävittömän hauskaa!

Dialogiromaani rajasta, joka kulkee niin tontin kuin sukupolvienkin välissä. Nää, Noi ja Ne ovat kolme perhettä, joiden arkea yhdistää Tiaisentiellä asuva kuningasjäärä.

Paikka,kallio laituri lintutorni villipelto metsänpälvi kedonkulma karkutierantakivi lumikuoppa soutuvene joentörmä jäkälikkö häkkyrä,ei koskaan ei minkään asian ei kenenkään kanssa sama,vanha paikka ei kelpaa uudelle, paikka sietäävain yhden isonHumina on pieni runollinen tarina, jossa pyöräillään, humistaan, puntaroidaan, suudellaan ja rksttn. Humina on Kirsti Kurosen 20. teos.

Neljätoistavuotiaan Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä junan alle. Hilla kelaa tapahtumat läpi suurella tunteella: poliisien ilmoitus, vanhempien reaktio, kavereiden kohtaaminen, hautajaiset... Äiti purkaa suruaan kotitöihin, isä asuu toimistollaan kunnes muuttaa pois kotoa kokonaan. Hilla istuu Laurin lempikivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa, yrittää löytää tapahtuneelle syyn. Kirsti Kurosen uutuusteos askarruttaa, itkettää ja lohduttaa. Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on toiveikas ja lämmin.

"Veto vedolta, työntö työnnöltä/ kasvoin kiinni siteisiin." Suksin-kokoelman satasanaisissa runoissa hiihdetään metsissä ja järven jäällä, ladulla ja umpilumessa, mielessä ja maisemassa. Tänään kuutamossa, huomenna auringossa. Kirsti Kuronen (s. 1966) on lempääläinen kirjailija, joka on julkaissut parikymmentä teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Hän sai Topelius-palkinnon vuonna 2011 nuortenromaanistaan Piruettiystävyys (Karisto). Suksin on hänen kolmas runokokoelmansa.