Klaus Laalo

Kaaduttaa, kiivettää, juoksettaa, ajattaa, nousettaa... monet ovat kuulleet lasten itse muodostamia omaperäisiä sanoja. Myöhästelemisen vastakohta on nopeilla, neulaset ovat kuusenpiikkejä. Sukset ovat luonnollisesti hiihtimet, ja eiliskesä tarkoittaa viime kesää. Lasten puheessa huomiota kiinnittävät johdokset ja yhdyssanat, jotka eivät ole kielen vakiintunutta sanastoa. Millaiset uudissanat ovat lapsenkielelle ominaisia, ja miten uudissanojen muodostaminen muuttuu lapsen kasvaessa? Lasten kielenkehitystä tutkinut professori Klaus Laalo on kartuttanut kahden lapsen puheesta laajan aineiston nauhoitteita ja päiväkirjamuistiinpanoja, jota hän vertaa aiemmin julkaistuihin aineistoihin. Sanojen merkitysten lisäksi selitetään niiden käyttöyhteys. Nauhoitteilla taustoitetaan, millaisia yhdyssanoja ja johdoksia lapset ovat ensin kuulleet aikuisilta ja miten he itse ovat alkaneet niitä käyttää. Lapsenkielen uudissanat tarjoaa monipuolisen ja hyvin kuvatun aineiston kielentutkijoille sekä lapsenkielestä ja uudissanoista kiinnostuneille lukijoille.

Millaisten kehitysvaiheiden kautta lapset oppivat hallitsemaan suomen kaltaisia taivutukseltaan rikkaita kieliä? Miten lapsi etenee yksittäisten sananmuotojen omaksumisesta ja alkaa rakentaa ilmaisuvoimaisempaa kielen järjestelmää? Teos syventyy lapsenkielen varhaisen kehityksen tärkeään käännekohtaan, lapsen oman kielellisen aktiivisuuden käynnistymiseen ja miniparadigmojen muodostumiseen: kun lapsi on oppinut riittävän monia sananmuotoja, hän alkaa rakentaa ensin suppeaa muutaman keskeisen muodon taivutusverkostoa ja sitten yhä laajempaa järjestelmää. Teos soveltuu kaikille lapsenkielestä kiinnostuneille ja tarjoaa ammatillisia näkökulmia myös foneetikoille ja logopedeille. Klaus Laalo on suomen kielen professori Tampereen yliopistossa.