KP Alare

Itsetunto-ongelmainen perfektionisti Akseli yrittää luotsata avantgardistista metallibändiään Perkerosta, mutta henkinen lukko vääntää kielet epävireeseen. Musiikkinarkkarista (Akseli), ikivanhasta hipistä (Kervinen), taideopiskelijasta (Lilja) ja karhusta (Karhu) koostuva yhtye ei näytä pysyvän kasassa edes roudarinteipillä, Akselin riitasointuisesta parisuhteesta puhumattakaan. Pumppu saa silti tilaisuuden näyttää kyntensä Rocktoberfestissä, kun mukaan löytyy kultakurkkuinen kebabinleikkaaja Aydin. Lisäksi syvällä sävelissä elävälle Akselille alkaa selvitä musiikin salaperäinen voima, joka voi olla avain kauniisiin tai kammottaviin, nuottiviivaston ulkopuolelta esiin ryömiviin asioihin. Hartaasti toivottu uudelleenjulkaisu kovakantisena laajennettuna laitoksena! Sisältää bonusmateriaalia, mm. kuvakäsikirjoituspiirroksia, kansiluonnoksia, Johanna Sinisalon jälkisanat, jne...)

Ester Pärbergin tarinoita on lasten satukokoelma, jota ei suositella lapsille. Se on kaunis kahvipöytäkirja, jota ei kehtaa pitää esillä minkäänlaisissa kofeiinikekkereissä. Se on opus, jota selaillaan salaa teekkareiden pikkujoulujen jatkoilla vessassa, nokka valkoisena ja silmät verestävinä viikon juhlaputkesta. Retrospektiivinen antologia kokoaa neljän kaveruksen lukioaikaisia sarjakuvia, jotka syntyivät väsyneessä mielentilassa oppitunneilla: konseptiarkkeja kierrätettiin tekijältä toiselle, kunkin improvisoiden ruutuja toisen perään. Tavoitteena oli luonnollisesti saada seuraava piirtäjä tirskumaan naurusta kesken opetuksen, joten rivouksia ja päättömiä juonenkäänteitä viljeltiin vuolaasti. Kekseliäisyyttä ei uupunut, sillä osa sarjakuvista toteutettiin takaperin, runomitassa, silmät kiinni tai piirtäen ruutuja sattumanvaraisessa järjestyksessä. On oikeastaan ihme että nelikko ylipäätään valmistui. Kokoelmaa varten karsittiin "parhaimmisto" hämärimpiä tarinoita kaverusten dadaistisesta tuotannosta, jotka tussattiin uudelleen ja kietaistiin arvokkaaseen ulkoasuun, pysytellen silti uskollisena alkuperäiselle kymmenen vuoden takaiselle keskenkasvuiselle huumorille ja kömpelölle kädenjäljelle. Pahimmat härskiydet kenties putsattiin, mutta satukirjaksi naamioitua teosta tuskin voinee suositella lapsille, korkeintaan lapsenmielisille. Kokoelman tarinoissa mm. pelataan uhkapelejä, kuvataan eroottisia videoita merenelävistä sekä matkataan elefantin ruuansulatukseen. Kehystarina Ester Pärberg -nimisestä mystisestä satutädistä virittää lukijan oikeanlaiseen hämmennyksen tilaan, pehmentäen syöksyä läpi taiteilijoiden kieroutuneen mielikuvitusmaailman vuoristoradan, jonka läpi hurautettuaan lähinnä hämmästelee mitä äsken oikein tapahtuikaan. Ne, jotka vielä kestävät toisen kierroksen nonsensen sentrifugissa, löytävät absurdeista tarinoista allegorioita, yhteiskunnallista kritiikkiä sekä irvailua milloin art house -elokuville, runotyttö-sarjakuville tai tekijöille itselleen. Tekijänelikkö on lukioaikojen jälkeenkin jatkanut visuaalisen viestinnän parissa. Tahoillaan he ovat tehneet sarjakuvia, kuvituksia, graafista suunnittelua ja liikkuvaa kuvaa - hämmästyttävästi jopa työkseen. Teoksen on toimittanut (ilmeisesti omaa ammatillista itsemurhaansa hautova) JP Ahonen, joka tunnetaan mm. Villimpi Pohjola -strippisarjastaan.