Kristian Blomberg

Kristian Blombergin viides runokirja on tekijänsä vuosikymmeniä kestäneen tieteiskirjallisuuteen ja formalistiseen runouteen paneutumisen häikäisevä lopputulos. Teoksesta hehkuu ilo ja nautinto genrekirjallisuuden sanastoa ja topoksia kohtaan, sekä lajin mahdollistama syvä ja palautettu suhde nykyhetken todellisuuteen, jota haaveet ja kuvitelmat tulevaisuudesta jo etukäteen mittaavat ja muovaavat. Blombergin runoissa scifi ei esiinny tarinoina vaan ajatuksellisina tilanteina ja viipyvinä, genrensä ainutlaatuisina tunnelmina, jotka symbolistisen runouden tavoin tuntuvat merkitsevän itsessään enemmän kuin yksikään tarina. Formalistisissa runomuodoissaan sekä kielensä lyyrisellä voimalla Sukupolvialus näyttää, mitä tässä ajassa elävä ja perinteensä tunteva runous voi vaikuttavimmillaan olla. Ja vaikuttavuudesta nimenomaan on kyse: miten elää täällä. Viimeistään teoksen viimeisen osaston kolmen kosmisen nopeuden taidonnäyte osoittaa, että Sukupolvialus on tämän nuoren vuosikymmenen ihmeellisimpiä runoteoksia.

Kaksitoista oli Henriikka Tavin vuoden 2012 alussa alkanut ja maaliskuussa 2013 päättynyt uskalias ja uraauurtava julkaisuprojekti ja kirjallinen ihmiskoe. 12 vei runouden julkaisemisen ja kustantamisen kohti performanssia ja käsitetaidetta.12-sarja heijastelee luovan talouden strategioita, runoilijakuvan muutosta sekä uusien julkaisutapojen vaikutusta kirjalliseen julkisuuteen. 12-projektiin kuului myös Lija Fischerin ohjaama ja Vapaa vyöhyke -ryhmän toteuttama kaksitoistaosainen runoesityssarja. Kolmetoista-teoksessa projektia läheltä seuranneet ja siihen osallistuneet ihmiset - kriitikot, kustannustoimittajat ja muut yhteistyökumppanit - pääsevät sanomaan sanottavansa aiheesta. 13/12:n kirjoituksissa käsitellään paitsi 12-teossarjaa myös muita runouden julkaisemiseen liittyviä kysymyksiä. Esseiden aiheet ulottuvat nykyrunouden lukijan ja kriitikon roolista runouden kustantamisen ja toimitttamisen kysymyksiin ja aina kaunokirjallisten tekstien kommentoinnin pedagogisiin ongelmiin asti.12-projektia dokumentoiva moniääninen esseekokoelma nostaa esiin runouden kirjoittamiseen, toimittamiseen ja kustantamiseen liittyviä kysymyksiä, joista ei ole suomeksi aiemmin kirjoitettu. Kolmentoista ovat kirjoittaneet Henriikka Tavin lisäksi Kristian Blomberg, Mikael Brygger, Lija Fischer, Pauliina Haasjoki, Juri Joensuu, Kimmo Kallio, Penjami Lehto, Leevi Lehto, Teemu Manninen, Juho Nieminen, Harry Salmenniemi, Miia Toivio ja Sinikka Vuola.

Kiitetyn kirjailijan neljäs runoteos etenee uskaliain mutta varmoin askelin esseen ja runouden välimaastossa. Se ei "kuvaa" eikä "kerro" vaan elää. Kaikessa hiljaisuudessa on runsas ja moninainen kokonaisuus, jonka arkkitehtuurissa lyyrinen energia ja syvällinen pohdinta hehkuvat rinnakkain. Se taiteilee ja haihattelee, etenee ja taantuu, muuntuu ja vakavoituu suurten ja pienten sanojen välisissä suhteissa. Blomberg kohdistaa katseensa yksityiskohtiin, ja paljastaa niiden avulla maailman, joka on yhtä aikaa kaunis ja arvaamaton. Hänen runoutensa tarttuu varmalla mutta lempeällä otteella teos ihmisen ja eläimen, kuvittelun ja todellisuuden, kielen ja kirjallisuuden kaltaisiin itseisarvoihin ja uuttaa niistä esiin pieniä unohdettuja totuuksia, kadonneita ajatusjalokiviä. Teoksen typografisesti taidokas kieli ja oivaltavat pienoisesseet tunnustavat ehtymätöntä uskoa kauneuteen ja sen tarkastelun antoisuuteen. Kaikessa hiljaisuudessa on kirjallisten muotojen ja ajatusten aarreaitta - pinnasta pohjaan pulppuavien pohdintojen mestariteos. Se on rakkausrunoutta maailmalle, jossa rakkaus on kuin onkin mahdollista.

Kirjoittajan toinen runokokoelma liikkuu runon, fragmentin ja esseen välimaastossa. Teoksen kieli elää runouden ja todenpuhumisen risteyskohdassa tarjoillen herkullisia anekdootteja ja muuta knoppitietoa. Kuka oli ensimmäinen valokuvaan taltioitu ihminen? Miksi aboriginaalit käyttivät pesusieniä? Erityisesti ääni- ja kuvatallenteiden teknologiasta ja sen kulttuurihistoriasta innoittunut tekstivirta kutsuu mukaansa tekemään kaivauksia tietämisen ja kuvittelemisen maastossa, sen horjuvissa kerroksissa. Kristian Blomberg (s. 1975) on jyväskyläläinen runoilija ja kirjallisuudentutkija. Hänen esikoiskokoelmansa Puhekuplia ilmestyi vuonna 2009 (poEsia). Blomberg väittelee syksyllä Rene Charin tuotannon runokeinojen sisällöllisistä rooleista ja runokeinojen suhteista lukuoletuksiin. Hän on myös kääntänyt Charin tunnetuimman kokoelman, Hypnoksen muistikirjan (Savukeidas, 2009). Käännös voitti vuoden aforismikirja -palkinnon 2010. Blomberg on runouslehti Tuli&Savun toinen päätoimittaja ja yksi Osuuskunta Poesian perustajajäsenistä.