Kristin Ilves

Genom århundraden har skärgården varit en port till Europa. Havet har gett näring och transportmöjligheter. Samtidigt har Finland fått influenser från världen utifrån. Men havet och skärgården är inte som förr. Både Östersjön och skärgården har förändrats och förändras hela tiden. Förändringarna är inte alltid lätta att tolka och sällan entydigt positiva eller negatgiva. Hur ser skärgården ut i dag? Växtlighet, fauna, klimat? Näringar, bosättning och kommunikationer? Hurdana är framtidsutsikter för vår skärgård? Den här boken försöker ge en tvärvetenskaplig sammanfattning av förändringar i natur och kultur. Nordenskiöld-samfundet har allt sedan föreningen grundades 1939 fokuserat på Finlands skärgård både som livsmiljö för biologiska arter och som boplats för människor.

Meri peittää yli kaksi kolmasosaa maapallosta, ja maa-alueet ovat vain sen saaria. Sen rannoilla kohtaavat ihmiset, kulttuurit, eläimet ja luonnon ilmiöt. Nautica Fennica 2025 johdattaa tutkimusmatkalle rannikon ja sisämaan yhteyksiin sekä ihmisen monimuotoiseen vuorovaikutukseen meren, muiden ihmisten, luonnon sekä muunlajisten eläinten ja eliöiden kanssa. Vuosikirjan artikkelit käsittelevät niin Suomen rannikon varhaisia asuttajia kuin Tyynenmeren saukonmetsästyksen tuhoja ja jokimaiseman kokemista. Ne avaavat näkymiä 1700-luvun kadettien navigointiopintoihin, kesävieraiden ja paikallisten asukkaiden suhteisiin sadan vuoden takaa sekä Suomenlahden jäille kokoontuneisiin putkakalastajiin. Muunlajisen vuorovaikutuksen tutkijat nostavat esiin merenkulkijoiden ikiaikaiset seuralaiset: hait, albatrossit, rotat, pohjaeliöt ja taudinaiheuttajat. Nautica Fennica 2025 avaa uusia tapoja tarkastella ihmisen merellistä menneisyyttä osana luontoa ja ekosysteemejä. Teoksen kirjoittajat ovat historian, merihistorian, meriarkeologian, maisemantutkimuksen, etnologian ja metsätieteen asiantuntijoita. Kirjasta lisää Museoviraston verkkosivuilla: https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vuorovaikutuksia-merella-ja-sen-rannalla-vuoden-2025-nautica-fennica-vuosikirja-julkaistu

There is a tendency in archaeology dealing with watercraft landing sites in a wider context to assume a direct relationship between sites in coastal and shore-bound areas and the practise of landing, without any deeper practical or theoretical exploration of the reality of any such relationship. This problem has its origins in the poor archaeological and conceptual definitions of watercraft landing sites obstructing any real understanding of the role of these sites in the maritime cultural landscape. Landing sites are taken for granted and they are undervalued as an archaeological source of explanation; notwithstanding, the concept of the landing site is readily used in archaeology in order to underpin archaeological interpretations on the maritime activities of past societies. In order to break away from the simplified understandings of past water-bound strategies based on the undefined concept of the landing site, this dissertation suggests a definition of watercraft landing sites in a wider social sense as water-bound contact zones; places of social interaction that can be archaeologically identified and investigated. This perspective integrates the understanding of the intentional character of human activity related to watercraft landing with the remaining archaeological traces. Archaeological definitions of landing sites that can be tested against the archaeological data are provided, and thereby, the dissertation contributes with the possibility to archaeologically evaluate and approach the social function of watercraft landing sites. This dissertation demonstrates that there can be an archaeology of landing sites.