Kustaa H.J. Vilkuna

Siitä on vain kolmisensataa vuotta, kun peruukeilla todella oli väliä, tietysti eritoten miehille. Ne - kuten muutkin ulkoisen olemuksen elementit - olivat keskeinen sosiaalisen erottautumisen väline ja sikäli syvästi kietoutunut yhteiskunnallisen elämän ytimeen. Jotta tuon syvällisen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen merkityksen voi ymmärtää, on paneuduttava peruukkeihin itsessään, peruukki- ja kampausalan ammattilaisiin, näiden ja asiakkaiden väliseen kanssakäymiseen, ilmiön rooliin politiikassa ja sosiaalisessa elämässä, miehuullisuuden rakentamiseen sen eri muodoissa, etikettiyhteiskunnan säätelyyn, eri yhteiskuntaryhmien suhtautumiseen peruukkeihin ja peruukkiin liittyviin kulttuurisiin esineisiin ja tapoihin. Juuri näin tekee Kustaa H. J. Vilkuna uudessa kirjassaan. Katsomalla lähelle, aikakauden arkisen elämän ulottuvuuksiin, hän saattaa tarjota kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, miksi peruukin eurooppalainen historia kattoi kaksi vuosisataa 1620-luvulta 1800-luvun alkuun ja Pohjolassakin ajanjakson 1600-luvun puolimaista 1800-luvun alkuun.

Keikareiden kähertäjät kertoo peruukintekijöistä ja kampaajista, sääty-yhteiskunnan eliitille tärkeistä mutta usein näkymättömiksi jääneistä ammattilaisista, jotka toimivat usein myös asiakkaidensa luottamuksellisina keskustelukumppaneina sekä uutisten ja juorujen välittäjinä. Kustaa H. J. Vilkunan teoksessa tarkastellaan “peruukkien aikakautta” 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Kirja kuvaa peruukintekijän ammatin kehittymistä sekä valottaa käsityöläisten elinehtoja, ammattikuntien toimintaa ja suhteita valtaapitäviin. Lukija pääsee samalla seuraamaan murrosta, jossa arvostettu ja vaurautta tuonut ammatti menetti asemansa muodin muutosten ja koulutetun työvoiman liikatarjonnan seurauksena. Laajaan lähdeaineistoon perustuva teos tarjoaa uuden näkökulman erään ammattikunnan nousuun ja taantumiseen sekä avaa samalla kiinnostavan ikkunan varhaismodernin yhteiskunnan kulttuuriin, talouteen ja arkeen.

Viha kertoo yhdestä Suomen historian mustimmista ajanjaksoista. Laajaan lähdeaineistoon perustuva teos tarkastelee siviiliväestön kokemuksia perikadosta sekä miehitettynä elämisen julmuuden että sen aiheuttaman ahdistuksen näkökulmasta. Samalla teos selvittää, miten sodan ja Venäjän vallan aika muovautui historiatraditiossa isoksivihaksi ja miten kansa irtautui vainoajasta ja palasi rauhan aikaan ja Ruotsin kruunun alamaisuuteen. Sodan ja miehitysvallan jälkeen viha jatkui, kun kaunat, katkeruus ja levottomuus syvenivät ja koettelivat yhteiskunnan vallitsevia rakenteita. Kustaa H. J. Vilkuna on Suomen historian professori Jyväskylän yliopistossa.