Kustaa Pallo-Posti

Romanimiehen runoja, syd men sointuja. Mets mansikkani, kes n lahja Sateen ropistessa katon pelti vasten, sin hehkut vierell ni enk min saata olla sinua maistamatta Pehmeiden huuliesi koskettaessa omiani, tied n sateen taas joskus taukoavan, auringon taivaalle nousevan

Kaiken sen minkä sydämenipuhuu, minä paperille kirjoitan,Joskus on liian tuskallista edesitse lukea noita sydämen suruja,muistella vannottuja valoja,hymy huulilla lausuttuja valheitaVaan joskus on kirjainten juoksuriemua tulvillaan ja kaikki elämänkauneus piirtyy muistojeni paperilleEihän minusta olisi ehjää tullut josen särkynyt olisiKaikki muu on ohikiitävää, häilyviä hetkiä,helmiä kulkurin kaulanauhassa, vaanrakkaus jää ja kaikki se hyväNiin kuin hevonen rauhassa rouskuttaailtaheinäänsä tallissa tietäen taipaleenolevan jo päättymässä, samaa mielenrauhaatuntien lasken kynäni ja puhallan kynttilän sammuksiinkäpertyäkseni sijalle viereesirakas matkakumppanini, sydämeni ystäväKaikki se mikä on tehty olkoon niinArmon aurinko kuivatkoon kulkijan kyyneleet