Kyösti Pietiläinen

Kun Kyösti Pietiläinen liittyi Ranskan muukalaislegioonaan, hänestä tuli Karl Peters. Korpraalit toivat hänelle uuden nimen paperilapulla, ja Pietiläisen piti opetella kirjoittamaan se. Käsiala kelpasi vasta usean yrityksen jälkeen. Oli vuosi 1972. Kyösti Pietiläinen oli 26-vuotias, ja vain vähän ennen sitä hän oli kadonnut perheeltään, joka asui Kotkan Sunilassa. Perhepiirissä ei osattu aavistaa, mihin Kyösti oli lähtenyt. Pietiläinen/Peters on pisimpään Ranskan Muukalaislegioonassa palvellut suomalainen, kaikkiaan 28 vuotta. Hän yleni ylikorpraalin arvoon, joka vastaa alikersantin ja kersantin välimuotoa. Peters taisteli monissa ankarissa paikoissa Afrikan polttavan taivaan alla. Hän viihtyi Legioonassa, josta muodostui hänelle kuin toinen koti. Peters on kirjoittanut useista seikkailuistaan, mutta ei aivan kaikkea. Teos Mahdoton tehtävä legioonalainen Peters kertoo Legioonan lähtemisestä jälleen Afrikkaan pelastamaan viittä paikallisten kapinallisten kaappaamaa ranskalaista. Peters on mukana, totta kai. Tilanteesta muodostui kirjaimellisesti mahdoton tehtävä, joka oli hurjempi ja vaarallisempi kuin yksikään Afrikassa suoritettu sitä ennen. Kyösti Pietiläinen kuoli 20. kesäkuuta 2017. Tämä teos, jonka tunnettu sotakirjailija Seppo Porvali viimeisteli, jäi hänen viimeisekseen. Omistamme kirjan Kyösti Pietiläisen muistolle.

Kyösti Pietiläinen alias caporal chef Karl Peters oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa yli 20 vuotta, kun Keski-Afrikan tasavallassa puhkesi kapina alkuvuodesta 1996. Maa on Ranskan entinen siirtomaa ja hallitus pyytää legioonaa apuun. Ilman kokeneita ammattisotilaita se tuskin selviäisi. Matkaan lähtee myös Karl Peters, joka ei suinkaan ole Afrikassa ja sen konflikteissa mukana ensimmäistä kertaa. Hänen taitonsa ovat ensiarvoisen tärkeitä kukistettaessa kapinallisia, jotka teurastavat ja raiskaavat viattomia ihmisiä. Terroristit ovat entistä paremmin aseistautuneita ja legioonalaiset joutuvat taisteluihin, joissa oma hengenlähtö on hiuskarvan varassa. Useita haavoittuu ja kaatuu, ja vain Petersin vankka kokemus pelastaa hänet aseveljineen tuholta. Vastapainoksi he joutuvat pakenemaan takaa-ajajia halki vuoriston ja polttavan kuuman aavikon. Kyösti Pietiläisen yhdessä kokeneen sotakirjailija Seppo Porvalin kanssa kirjoittama teos Peters legioonalainen, Aavikkosota pohjautuu Kyösti Pietiläinen omiin kokemuksiin Keski-Afrikan tasavallassa. Luoteja ei säästellä puolin eikä toisin, ja Peters on mukana elämänsä hurjimmissa taisteluissa.

Kyösti Pietiläinen alias caporal chef Karl Peters oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa yli 20 vuotta, kun Keski-Afrikan tasavallassa puhkesi kapina alkuvuodesta 1996. Maa on Ranskan entinen siirtomaa ja hallitus pyytää legioonaa apuun. Ilman kokeneita ammattisotilaita se tuskin selviäisi. Matkaan lähtee myös Karl Peters, joka ei suinkaan ole Afrikassa ja sen konflikteissa mukana ensimmäistä kertaa. Hänen taitonsa ovat ensiarvoisen tärkeitä kukistettaessa kapinallisia, jotka teurastavat ja raiskaavat viattomia ihmisiä. Terroristit ovat entistä paremmin aseistautuneita ja legioonalaiset joutuvat taisteluihin, joissa oma hengenlähtö on hiuskarvan varassa. Useita haavoittuu ja kaatuu, ja vain Petersin vankka kokemus pelastaa hänet aseveljineen tuholta. Vastapainoksi he joutuvat pakenemaan takaa-ajajia halki vuoriston ja polttavan kuuman aavikon. Kyösti Pietiläisen yhdessä kokeneen sotakirjailija Seppo Porvalin kanssa kirjoittama teos Peters legioonalainen, Aavikkosota pohjautuu Kyösti Pietiläinen omiin kokemuksiin Keski-Afrikan tasavallassa. Luoteja ei säästellä puolin eikä toisin, ja Peters on mukana elämänsä hurjimmissa taisteluissa.

Muukalaislegioonan kyydissä keskellä verisiä taisteluita Zairessa, entisessä Belgian Kongossa, räjähti keväällä 1978. Rikkaan Katangan maakunnan itsenäisyyttä ajavat kapinaliikkeet virtasivat Angolan ja Sambian puolelta terrorisoimaan Kongon eteläistä aluetta. Toukokuisena aamuna kapinallisjoukot valtasivat Kolwezin rikkaan kaivoskaupungin. Hallituksen heikko armeija pakeni jättäen niin kongolaiset kuin eurooppalaisetkin siviilit kapinallisten armoille kaupungissa asui paikallisten lisäksi noin 3 000 eurooppalaista perheineen. Katangan Tiikerien joukkiot aloittivat holtittoman ryöstelyn raiskaten ja tappaen samalla siviilejä sattumanvaraisesti. Ranska päätti puuttua asiaan. Pikaisesti mobilisoitu muukalaislegioonan 2. laskuvarjojääkärirykmentti suoritti taisteluhypyn Kolwezin lähialueille. 28 vuotta legioonassa palvellut caporal chef Karl Peters, kotkalainen Kyösti Pietiläinen, toimi operaatiossa iskuryhmän johtajana. Legioona taisteli takaisin Kolwezin lentokentän ja puhdisti kaupungin rajuissa taisteluissa talo talolta. Kapinalliset ajettiin sitkein ja oveluutta vaativin ylläköin takaisin rajan taakse. Pitkässä elefanttiruohikossa, jossa näköetäisyyttä on vain käsivarren mitta, käytiin armottomia kahakoita, joissa ei enää vankeja otettu sen jälkeen, kun kapinalliset olivat Kolwezin rautatieasemalla silponeet kuoliaiksi vangeiksi saamansa legioonalaiset.