Lasse Molin

Ruotsalaiset sahayhtiöt iskivät silmänsä 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen koskemattomiin metsiin. Faktori Erik O. Molin oli yksi metsäpomoista, joka saapui Kuusamoon ja avioitui 1908 Kallunkijärven rannalla asuvan Riitta Kaisa Kumpulan kanssa. Erik oli kotoisin Keski-Ruotsista Jämtlandin maakunnasta, jonka luontoa ja myös asutushistoriaa voi verrata Koillismaan vastaavaan. Jämtlandin kauppiailla oli talousyhteydet Norjan rannikolle ja Kuusamossa tavaraa vaihdettiin Vienanmeren ja Jäämeren rannoilla. Kulttuurierot eivät olleet esteenä onnelliselle tulevaisuudelle. Avioliitto päättyi yhdeksän vuoden jälkeen Erikin menehtymiseen. Riitta kuoli neljä vuotta myöhemmin. Orpolapset haettiin Ruotsin sukulaisperheisiin, mutta Jalmari palasi ja perusti perheen lapsuuden maisemaan Tavajärvelle. Uusi lähtö tapahtui talvisodan alkaessa. Vene erkani rannasta, Jalmari souti yhä lujemmin ja näki liekkien nousevan korkeuksiin talosta, jota hän oli rakentanut koko kesän ja perhe olisi päässyt muuttamaan jouluksi. Ennen tätä kirjaa Erikin ja Riitan elämästä oli muistona 1-vuotiaan Runar Axelin hautaristi Nilon hautausmaalla, nyt myös näiden kahden suvun 300-vuotinen historia.

Kirjassa esitellyn Grönlund-suvun varhaisin tunnettu esi-isä oli rakuuna Matti Juhonpoika Laurstedt Paimiosta Laaroisten ratsutilalta. Hattujen sota ei kaatanut Mattia, joten perilliset asuttivat Paimionlahden seutua usean sukupolven ajan. Kirkkosepästä ja Paimion ensimmäisestä maakauppiaasta tuli myös tilallinen ja kunnalliselämän aktiivinen kehittäjä. Pojalleen hän antoi elämän eväät, jotka johtivat nuoren asesepän Oulun kaupunkiin. Tuhoisa tulipalokaan ei saanut seppämestarin intoa sammumaan, vaan kohta alkoi tuotanto uudessa sepän kartanossa. Sairaus kuitenkin kaatoi tehtailijan 66-vuotiaana 1903. Puoliso Maria ehti synnyttää 28 vuotta kestäneen avioliiton aikana kymmenen lasta, joista yksi menehtyi kahden päivän ikäisenä. Kaikkien toisten elämä jatkui eri puolilla maata vaiherikkaana, josta draamaa ei puuttunut. Lapsista vanhin, lapin metsäpäällikkö Arthur Grönlund oli yritysjohtaja, jonka elämä päättyi kesken puhelinkeskustelun 65-vuotiaana Ivalossa. Tyttäret tekivät huonoja miesvalintoja. Vuori-insinööri W. A. Grönlundin elämä päättyi 44-vuotiaana. Mikä olisikaan ollut Olavi Karpalon tulevaisuus, ellei hän orpopoikana olisi aloittanut sotaseikkailuja, jotka lopulta johtivat hänet poliittisena pakolaisena Venezuelaan. Hänen lukuisat kirjeensä avaavat, millaista oli elämä Venezuelassa maailmansodan jälkeen.

Sipi ja Veijo Kumpulan tarina vie meidät Kuusamon Käylän kylään, Kallunkijärven rannalle. Sieltä Kumpulan tilalta ovat lähtöisin kaksi hyvin erilaisen elämänkaaren elänyttä musikaalista ja käsistään taitavaa miestä, joille urkumusiikki oli elämän keskeinen sisältö. Vanhempi heistä, Sipi Kumpula (1887-1933) lähti pois kotitilalta ja päätyi monen mutkan kautta Helsingin Lähetyskirkkoon kanttori-urkuriksi. Sairaus katkaisi liian varhain lahjakkaan laulajan ja säveltäjän uran. Nuorempi veljenpoika Veijo Kumpula (1931-2010) jäi kotitilalleen ja sai elää pitkän elämän rakastamansa luonnon ja perheen keskellä. Hänen aikaansaannostensa lista on hengästyttävä. Director cantus -arvonimen saanut Käylän rajaseutukirkon kanttori, talonmies, suntio, ja haudankaivaja oli myös taitava soitinrakentaja ja taidemaalari sekä eläinten täyttäjä. Hänen luomustensa kruununa ovat Kumpulan tilalla sijaitsevat ainutlaatuiset pilliurut, joiden entisöinti saatiin toteutettua vuonna 2020 Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston tuella. Kirjan ovat koonneet kaksi sukututkijaa Lasse Molin ja Pirkko Saarikivi, joiden sukujuuret johtavat Kumpulan tilalle. Kirja sisältää Sipi Kumpulan sävellysten säilyneet nuotit.