Laura Gustafsson

Vaikuttava ja peloton romaani vallasta, ruumiista ja rajojen rikkomisesta. Kahdesti Finlandia-ehdokkaana olleen kirjailijan romaani kutsuu lukijan etsimään totuutta.” Tämä ei ole kilpailu siitä, kuka on paha ja kuka hyvä. Se ei minua kiinnosta. Olen kiinnostunut pelkästään totuudesta.” Jänis johdattaa lukijan Danten Helvettiin ja takaisin, matkalle, jossa tutkitaan valheiden juuria, koston historiaa ja rajojen rikkomisen seurauksia. Romaanissa mies ja nainen kertovat tarinoita siitä, mitä heidän välillään tapahtui. Ketä pitäisi uskoa? Laura Gustafsson ei pelkästään kyseenalaista totuttuja käsityksiä, vaan näyttää, miten valta kietoutuu alistamiseen niin ihmisten suhteissa toisiinsa kuin muihinkin eläimiin. Romaani tarkastelee ruumiin merkitystä ja yhteiskunnan rakenteita täysin uudesta näkökulmasta. Lihakirja ravistelee, haastaa ja koskettaa – eikä sitä voi unohtaa. LAURA GUSTAFSSON on maamme arvostetuimpia kirjailijoita ja julkaissut seitsemän romaania. Hän sanoo seksuaaliväkivaltaa käsitteleviä kirjoja naisten sotakirjoiksi ja haluaa omassa tuotannossaan tuoda esiin vaiettujen äänet. Lihakirjassa hän tuo vahvalla kirjallisella otteella yhteen vallan, eläintuotannon ja naiseuden teemat. Gustafsson työskentelee monipuolisesti eri taiteenaloilla ja on mukana myös Eläinoikeusakatemia-järjestössä.

Huora, neitsyt, äiti, madonna vai Cher? Huorasatu kertoo totuuden naisen esihistoriasta, klitoriksen mysteeristä ja siitä, mitä todella tapahtuu tyttöjen makuuhuoneissa. Teos pureutuu rujon runollisesti jumaluuteen, eläimellisyyteen ja ihmisyyteen, sopivan pukeutumisen ongelmallisuuteen, väkivallan välttämättömyyteen, seksin pohjattomaan hämmentävyyteen sekä tietysti lihaan, sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Laura Gustafssonin romaani oli vuoden 2011 Finlandia-, Helsingin Sanomien esikoiskirja- ja Nuori Aleksis -palkintoehdokas

”Maasta ei voi olla vapaa. Eikä vedestä, ilmasta. Ilmasto-olosuhteista, sään oikuista. Niin kauan kuin ihminen ei ole jumala ei auta kuin heittäytyä luonnon varaan.” Korpisoturi on kertomus miehestä, joka odottaa maailmanloppua. Ahma muuttaa Suomen itärajalle omavaraiseksi erakoksi. Naisista ei valitettavasti kuitenkaan niin helpolla pääse. Laura Gustafssonin kolmas romaani katsoo ihmistä raadollisuudessaan, pienuudessaan ja loputtomassa kauneudessaan. Se on tutkielma selviytymisstrategioista, yhteisöstä ja siitä, miten ihminen on lyhyessä ajassa menettänyt kosketuksen maahan, kaiken perustaan.

Noidankehiä-antologia on koottu R. E. A. D. -lukudraamafestivaalin ohjelmistoissa nähdyistä Balkanin alueen näytelmistä. R. E. A. D. Festival on vuodesta 2014 lähtien tuonut uutta näytelmäkirjallisuutta maailmalta Suomeen. Antologian näytelmät sykkivät alueen poliittisia kerrostumia historiasta ja nykypäivästä jokainen omaäänisellä, näytelmätekstien mahdollisuuksia haastavallakin tavallaan. Suomalaiset, sekä proosan että draaman tuntevat, huippukirjoittajat Laura Gustafsson, Susanna Kuparinen, Sirpa Kähkönen, Riikka Pulkkinen ja Klaus Maunuksela ovat kirjoittaneet näytelmiin lukuavaimet. Esipuheen on kirjoittanut romanialainen teatterikriitikko ja kuraattori Cristina Modreanu

Pyörremyrskymäinen tarina eläinteollisuudesta, idealismista ja lajirajat ylittävästä kumppanuudesta. Keski-ikäistyvä ammattiaktivisti huomaa kadottaneensa uskon elämään. Vuosikaudet hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoiden tunteita. Eläinteollisuus kasvattaa tuotantomääriään, eikä auta, vaikka muotitalot kieltäytyvät turkiksista ja kahviin kaadetaan kauramaitoa. Ylivoimaisen vastustajan edessä hän joutuu valitsemaan, jatkaako taistelua vai onko pako paras vaihtoehto.

Itä-Helsinki, Vuosaari, Taivastalo. Oikeastaan Santa Marian piti tuikata tuleen vain rasittava, tavaraa pursuava talonsa. Koko asuinalue paloi poroksi. Pian joukko suurhävityksestä pelastautuneita ihmisiä löytää toisensa pilviä hipovasta tornitalosta. On rehabin aika. Taivastalon kattohuoneistossa tähyillään kohti uutta ihmisyyttä. Sattumanvaraisesti valikoituneet kuntoutujat kuitenkin haraavat vastaan: kuka nyt suosiolla luopuisi tuoksusaippuoistaan, Ikeahyllyistään ja kakkosautos taan? Niiden avulla on voinut kätevästi unohtaa kaiken lian, saastan ja epämukavan. Rehabin myötä myös raja yksilön ja maailman, orgaanisen ja eiorgaanisen välillä käy yhä epäselvemmäksi. Teos koostuu Santa Marian lokikirjamerkinnöistä sekä muiden henkilöiden äänistä. Gustafsson käsittelee riemastuttavan runsaana ryöppyävässä romaanissaan nykyihmistä, joka on hukkunut materian tulvaan ja erillisyyden harhaan. Kumman uhraisit mieluummin: oman mukavuutesi vai lapsesi tulevaisuuden?

Anomalia antaa äänen niille, jotka eivät puhu ja joita ei siitä syystä kukaan kuuntele. Mutta se on hyvin vaikeaa. Miten kirjoitetaan kielellä, jonka käyttäjät eivät kirjoita. Jotkut ovat aina äänekkäämpiä kuin toiset. Ludvig Wittgenstein sai kirjoittaa esipuheen. Jos jostain ei voi puhua, eikö siitä juuri silloin pidä puhua. Koska ihmiselle lajityypillistä sielua ei voi tieteellisesti todistaa, pitäisikö muutenkin pidättäytyä tarkastelemasta ihmistä luonnontieteellisestä näkökulmasta. Jos kertoo oikeista henkilöistä, onko moraalisempaa puhua totta kuin valehdella silloinkin kun he ovat tehneet hirveitä asioita. Menettääkö henkilö oikeuden yksityisyyteensä jos hän tekee hirveän asian. Entä menettääkö henkilö oikeudet elämäänsä 70 vuotta kuolemansa jälkeen. Anomaliassa melkein kukaan ei pelastu. Se on surkeaa. Yksi lapsi kuolee, toinen saa syntyä. Onko oikein syyttää sivullisia, kun he eivät tehneet mitään. Onko oikeuskelpoisuuden vaatimuksena se, että henkilö ymmärtää hyvän ja pahan. Miten tämä todistetaan.

Tänä syksynä:Jumalat saapuvat Helsinkiin (vahingossa)! Milla ryhtyy huoraksi! Kallakin ryhtyy huoraksi! Seksiä, väkivaltaa, työvoimapolitiikkaa! Ihmeellisiä eläimiä! Maailman kauneimpia naisia! Ja myös joitain miehiä! Tänä syksynä:Rakkaus voittaa kuoleman (ainakin melkein)! Kalla ryhtyy siivoojaksi! Milla ryhtyy äidiksi! Söpöjä vauvoja! Zombeja ja jälleensyntymiä! Tänä syksynä:Patriarkaatti kaatuu! Huorasatu on räväkkä, genrerajat rikkova esikoisromaani, joka liikkuu kaunokirjallisuuden, pornografian ja chick litin välimaastossa ja liioittelee häpeilemättä. Se näyttää keskisormea kaikkien niiden puolesta, joita on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti lajin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai sosiaalisen statuksen vuoksi. Ennen kaikkea tarina on naisen luomiskertomus (sori miehet, ei oo tarkoitus syrjiä teitä, mutta ette voi aina saada kaikkee huomiota). Laura Gustafsson (s. 1983) on dramaturgi ja humanististen tieteiden kandidaatti, vegaani, näytelmäkirjailija ja glamourblondi. Miltei täydellinen ihminen siis. Harmi vain, että hän käyttää niin rumaa kieltä! Hänen novellinsa Kesä Rynkyn kanssa voitti Yhdenvertaisuus-novellikilpailun ja julkaistiin samannimisessä novelliantologiassa (Into Kustannus 2011). Lukeminen on seksikästä.