Laura Nissinen

Niilo Hyttisen (1940-2010) teokset ovat inhimillisen näkökulmansa myötä yhä hätkähdyttävän ajankohtaisia. Hänen taiteensa peruselementit ovat rehellisyys, kokeilevuus ja moraalinen kantaaottavuus ja usein myös säkenöivä huumori. Kainuulaislähtöinen Hyttinen kuuluu Suomen pop-taiteen varhaisiin pioneereihin. Hän oli suomalaisen miehisyyden kuvaaja ja satiirikko, joka piti heikoimpien puolta, sortumatta koskaan patetiaan tai tosikkouteen - hänen teostensa päähenkilö oli aina ihminen. Hyttinen muistetaan myös kehitysaluemuotokuvistaan, joista hän sai valtionpalkinnon vuonna 1970. Kajaanin taidemuseo sai Hyttisen perikunnalta vuonna 2022 arvokkaan lahjoituksen, joka täydentää sekä museon kokoelmaa että kokonaiskuvaa taiteilijasta. Tämä kokoelman teoksista kertova kirja avaa uusia näkökulmia Niilo Hyttisen elämään ja tuotantoon. Se luo lisävaloa siihen, millainen ihminen oli kuusilapsisen pienviljelijäperheen kuopus, josta kasvoi maailmankansalainen ja taiteilija, joka törmäytti tuotannossaan kainuulaisia aiheita klassisen taiteen kaanoniin. Artikkeleissa kerrotaan myös taiteilijan lapsuudenperheen humaanien arvojen merkityksestä hänen tuotannolleen ja kuvataan taiteilijaperheen arkea niin Nalkinkylän ateljeetalossa kuin Rooman-, Lontoon- tai Firenzen-matkoilla.

Käsitteinä valokuvaus ja abstraktio saattavat tuntua toisilleen vierailta. Abstraktilla viitataan perinteisesti epäesittävään taiteeseen ja valokuvaus puolestaan koetaan yleensä esittävänä ilmaisumuotona. Mistä ilmiössä on kyse ja mitä abstrakti valokuvaus tarkalleen ottaen on? Entä kuka kuvasi Suomen varhaisimman valokuva-abstraktion? Näihin ja moneen muuhun epäesittävään valokuvaan liittyvään kysymykseen vastataan tässä taiteellisen produktion sisältämässä tutkimuksessa, jossa perehdytään abstraktin valokuvataiteen tekijöihin, heidän motiiveihinsa ja tuotantoonsa sadan vuoden ajalta. Historiansa aikana valokuvallinen abstraktio on toistuvasti haastanut valokuvauksen perinteiset ilmaisu- ja tuotantotavat. Valokuva-abstraktio vaatii tekijältään aina tietoisen päätöksen työskennellä valokuvan normiston vastaisesti. Abstraktio on rohkeaa ajattelua.