Laura Vainikka

"Nykytaide katsoo taakseen" luo silmäyksen ajankohtaiseen nykytaiteen tutkimukseen. Antologian artikkelit tarkastelevat eri näkökulmista sitä, miten moninaisin tavoin nykytaiteen tekijät ja teokset ovat kytköksissä historiaan. Myös nykytaide pohjaa pitkään taiteen traditioon, ja monet taiteilijat käsittelevät tuotannossaan historiaa niin laajoina kokonaisuuksina kuin yksittäisiin tapahtumiin fokusoiden. Teos on jatkoa Serlachiuksen seminaarijulkaisujen sarjalle, jonka ensimmäinen osa oli "Taidehistoria menee metsään!". Mäntässä järjestettävä Serlachius-seminaari tuo yhteen asiantuntijoita, toimii foorumina ajankohtaiselle taidehistorialliselle tutkimukselle ja edistää kotimaista taiteentutkimusta sekä tiedon saavutettavuutta myös yliopistokaupunkien ulkopuolella. Antologia on tehty yhteistyössä Taidehistorian seuran kanssa, ja se julkaistaan vertaisarvioidussa "Taidehistoriallisia tutkimuksia" -julkaisusarjassa.

SIIRTÄMISEN JA VÄLITTYMISEN TAIDE -kirjan käsittelee taidetta, joka syntyy jättämällä jälkiä. Artikkelien tarkoitus on hahmotella laajaa visuaalisen kulttuurin aluetta, taiteen verkostoa, johon kuuluvat siirtämisen ja välittymisen periaatteet. Jäljen syntymisen hetkellä, jolloin kuvamateriaali siirtyy pinnasta toiseen ja hetkellä ennen kuin uusi kuva ilmestyy näkyviin syntyy katkos, kontrolloimaton tilanne. Katkoksen hetkeä on pidetty tunnusomaisena taidegrafiikalle, painetulle taiteelle, mutta kirjoittajat tuovat esiin välittymisen prosessin ennemminkin ajattelutapana kuin sitoutuneena materiaalisuuteen.“Siirtämisen ja välittymisen taide -kirjan artikkeleissa avautuu tekijöiden näkökulmia uudenlaiseen taidegrafiikan käsitykseen, joka ei rajaudu vain taiteenlajiin perinteisiin menetelmiin vaan yhdistyy kokonaisvaltaisesti nykytaiteeseen: maalaukseen, valokuvaan, kuvanveistoon, liikkuvaan kuvaan ja installaatiotaiteeseen.” (Martta Heikkilä)