Anja Laurila (s. 1943) on psykologian tohtori ja tietokirjailija. Hän tarkastelee proosarunoissaan elämänkaaren tunteiden ja ajatusten kirjoa vanhuuden näkökulmasta. MITTALähdin lapsuuskodista selässäni reppuja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni. Ja aina oli tulos:Ei riitä, ei riitä. Kauan uskoin mittaani. Sitten löysin uuden. Se sanoi:Riittää, riittää hyvinkin. Silloin tajusin, mittani oli virheellinen. Sen ainoa lukema oli:ei riitäVein sen takaisin,ja äitini hämmästyi:Ei se virheellinen ole, se on perintömittaja kulkenut suvussa kauan.