Runot alkoivat pulputa jo nuorena tyttönä. Sitten kirjoittaminen jäi vuosiksi unholaan kun eteen tuli elämä, parisuhde, lapset. Sitten muutama vuosi sitten niitä alkoi taas tulla. Ne alkoivat iloisina huomioina ympäröivästä maailmasta, sitten ne ehkä ajoittain muuttuvat synkiksi surun myötä. Valosta varjoon ja takaisin. Nämä runo riimittelyt ovat kaikki nyt aikuisiän runoja. Juuri siksi kokosin nämä kun näissä on keskeistä riimit. Ja jokaisen runon taustalla on joku minun elämääni kuulunut ihminen. Joku vain hetken ja toinen pidempään. Mutta jokainen on runon arvoinen.