"Se mikä kantaa" on runoteos ihmisyydestä – siitä, mikä jää jäljelle, kun elämä koettelee, ravistelee ja lopulta kokoaa. Lea Suopellon runoissa kuljetaan pimeän pinnalta kohti valoa, ihon muistista sukupolvien jatkumoon. Ne pysähtyvät arkeen: keittiön pöydän ääreen, laiturin reunalle, varpaiden väliin tarttuneeseen multaan. Ja juuri siellä, pienissä hetkissä, ne näyttävät rakkauden todellisen muodon hiljaisena, sitkeänä ja kantavana. Runot liikkuvat herkästä rosoiseen, leikillisestä kipeään. Ne koskettavat läheisyyttä, menetystä, kasvua ja yhteyttä toiseen ihmiseen, luontoon ja itseemme. Kokoelma on samalla kunnianosoitus juurille ja niille, jotka ovat kulkeneet ennen meitä.