Leena Kurki

Etevää väittelijää siivittää ajattelun, argumentaation ja puhunnan oivallisuus. Niinpä väittelyn harjoitteleminen kehittää vastavuoroisesti näitä ajattelun ja kommunikaation perustaitoja. Suomessa on puutetta debatin taitajista kaikilla tasoilla, kouluista eduskuntaan. Väittelyn käyttäminen yhtenä opetuksen työtapana peruskoulusta yliopistoon onkin yksi parhaista keinoista, joilla voi kehittää keskeisiä kansalaistaitoja ja jopa vireyttää yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriämme. Väittely opetusmenetelmänä katsastaa tiiviisti väittelyn historiaa ja teoriaa sekä ennen kaikkea antaa käytännönläheisen tuen väittelyiden toteuttamiseen pedagogisesti perusteltuna menetelmänä.

Arvokas ja innostava vanhuus on vahva puheenvuoro siitä, miten ikäihmiset ja heidän hoivansa Suomessa nykyisin ymmärretään. Kirjailija lähestyy asiaa sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta. Hän ottaa kantaa siihen, miten ikääntyminen, vanhuus ja kuolema tulisi yhteiskunnassamme kohdata. Kirja sopii hyvin oppikirjaksi sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan koulutuksiin, mutta se on ajatuksia herättävää luettavaa meille kaikille. Dosentti Leena Kurki on opettanut ja tutkinut kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä pääasiassa Oulun ja Tampereen yliopistoissa. Hän on julkaissut lukuisia tietoteoksia, joista tunnetuimpia ovat Sosiokulttuurinen innostaminen (2000), Persoona ja yhteisö (2002), Kasva vapaaksi: matka jesuiittojen kasvatusajatteluun (2004), Innostava vanhuus (2007), Vaimoja ja rakastajattaria. Vaikuttajanaisia vallan kulisseissa (2018) sekä Kohtaamisen voima (2021), jossa pureudutaan kirjoittajan ajatteluun ja sen kehittymiseen. Viimeisimmässä kirjassa Muusia ja feministejä (2024) pyrittiin muusat löytämään laajemmin kuin pelkkinä objekteina, tekemisen ja tunteen kohteina; löydettiin muusien voima. Kansainvälisesti laajasti verkottunut Kurki on tuonut Suomeen täällä aiemmin tuntemattomia käsitteitä ja käytäntöjä: sosiokulttuurinen innostaminen, väittely opetusmenetelmänä, yliopistojen vapaaehtoistyö.

MUUSIA JA FEMINISTEJÄ -teos pyrkii löytämään muusat laajemmin kuin pelkkinä objekteina, tekemisen ja tunteen kohteina. Muusat ovat aikojen kuluessa todellisuudessa osoittaneet taiteilijoille kaikkea muuta kuin hiljaista alistumista. He ovat antaneet emotionaalista tukea, tuottaneet älyllistä energiaa, jakaneet ideoita, keskustelleet tekniikoista, rahoittaneet tai etsineet rahoitusta ja niin edelleen. Nykyisin muusien voima on siis havaittu. Siitä, olivatko muusat hyviä vai pahoja, ei kuitenkaan ole paljon puhuttu. Yleistyksiä ei varmaakaan ole edes mahdollista tehdä. Ehkä usein on silti ajateltu, että muusat ovat hyviä ja kauniita kreikkalaisen jumaltaruston esikuviensa mukaisesti, mutta Vaimoja ja rakastajattaria -teos (2018) osoitti, että se ei inhimillisten muusien kohdalla aina pidä paikkaansa. Muusia on monenlaisia. Dosentti Leena Kurki on opettanut ja tutkinut kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä pääasiassa Oulun ja Tampereen yliopistoissa. Hän on julkaissut lukuisia tieto- teoksia, joista tunnetuimpia ovat sosiaalipedagogiikkaan liittyvät Sosiokulttuurinen innostaminen (2000), Persoona ja yhteisö: personalistinen sosiaalipedagogiikka (2002), Kasva vapaaksi: matka jesuiittojen kasvatusajatteluun (2004) sekä Innostava vanhuus (2008). Leena Kurjen edellinen kirja Kohtaamisen voima (2021) puolestaan pureutuu kirjoittajan ajatteluun ja sen kehittymiseen. Eri puolille maailmaa suuntautuneet tutkimusmatkat ja monenlaiset muut kokemukset ja kohtaamiset ovat tuolloin muokanneet pohdintojen ja päättelyiden maaperää. Muusia ja feministejä -teoksessa (2024) viime aikojen mietiskelyt feminismistä ja hyvän ja pahan sekoittumisesta jatkuvat ja saavat uusia suuntia.

Yhteisö väreissä kertoo yksilöstä, yhteisöstä ja niiden välisestä suhteesta, josta länsimainen kulutusyhteiskunta on vieraantunut. Samalla se on etääntynyt perinteisistä hyvistä arvoistaan. Yhteisökeskustelua on paljon, mutta usein siitä puuttuu spirituaalinen ulottuvuus. Kirjassa lähdetään etsimään tuota unohtunutta niistä uskonnoista ja kulttuureista, joista yhteisöllisyys vielä on löydettävissä. Kirja kertoo buddhalaisten, hindujen ja muslimien maailmasta, sekä kyseisten uskontojen perusteista ja elämästä niiden arkipäivässä. Kirjan perusajatus on, että ihminen on uskonnosta, kulttuurista, kielestä, rodusta ja väristä riippumatta aina sama: hänellä on samat ilon, surun, kärsimyksen ja onnen aiheet. Samuuden kautta hän kykenee kohtaamaan toisen ihminen tasavertaisena ja yhtä arvokkaana persoonana kuin hän itsekin on. Teoksessa Yhteisö väreissä etsitään sitä kadonnutta herkkyyttä, jonka avulla ihmisten on mahdollista saavuttaa dialoginen yhteys toistensa kanssa. Se on vielä olemassa jäänteenä entisestä, yhteisöllisestä ja arvojen tukemasta elämisen muodosta. Ei ole mitään anarkistisesti uutta, vaan voimme lähteä jo olemassa olevan kehittämisestä ja yksiulotteisessa yhteiskunnassa taustalle jääneiden arvojen elvyttämisestä. Kun herkkyys löytyy, mahdollisesti uusia painotuksia saaneena, osaamme ehkä entistä paremmin vastata kysymykseen: Miksi olemme täällä ja mitä meidän tulisi tehdä, jotta maailma muuttuisi edes hivenen oikeudenmukaisemmaksi ja myötätuntoisemmaksi paikaksi kuin se nyt on? Leena Kurki on dosentti Tampereen ja Oulun yliopistoissa. Hän on tutkinut mm. moraalikasvatusta, johtajuutta, monikulttuurisuutta ja yhteisöllisyyttä monissa eri maissa sekä kirjoittanut useita sosiaalis-kasvatuksellisen alan kirjoja. Machiavellista samuraihin - kohti innostavaa johtajuutta ilmestyi Basam Booksilta 2014.

Kuinka eletty elämä muovaa tieteilijän ajattelua? Suomalaisen sosiaalipedagogiikan tienraivaaja Leena Kurki valottaa muistelmateoksessaan, kuinka hänen elämänkokemuksensa ovat vaikuttaneet hänen akateemiseen ymmärrykseensä. Esiin piirtyy tarina, jota rytmittävät intohimoinen löytämisen ilo, ystävyys ja henkisyys - mutta myös yksinäisyys, kärsimys sekä hankaluudet yliopistomaailmassa. Latinalaisen Amerikan, Intian ja jesuiittaveljeskunnan kautta kulkeva matka kiteytyy kokonaisvaltaiseksi kasvatusajatteluksi, jonka johtotähtenä on ajatus inhimillisestä, hellästä ja aistiherkästä ihmisestä. Dosentti Leena Kurki on opettanut ja tutkinut kasvatustieteitä, yhteiskuntatiedettä ja sosiaalipedagogiikkaa pääasiassa Oulun ja Tampereen yliopistoissa. Hänet tunnetaan ennen kaikkea personalistisen sosiaalipedagogiikan kehittäjänä. Kansainvälisesti laajasti verkottunut Kurki on suomalaisen sosiaalipedagogiikan uranuurtajia, joka on tuonut Suomeen monia täällä aiemmin tuntemattomia käsitteitä ja käytäntöjä: sosiokulttuurinen innostaminen, väittely opetusmenetelmänä, yliopistojen vapaaehtoistyö.