Leena-Maija Rossi

"Nykytaide katsoo taakseen" luo silmäyksen ajankohtaiseen nykytaiteen tutkimukseen. Antologian artikkelit tarkastelevat eri näkökulmista sitä, miten moninaisin tavoin nykytaiteen tekijät ja teokset ovat kytköksissä historiaan. Myös nykytaide pohjaa pitkään taiteen traditioon, ja monet taiteilijat käsittelevät tuotannossaan historiaa niin laajoina kokonaisuuksina kuin yksittäisiin tapahtumiin fokusoiden. Teos on jatkoa Serlachiuksen seminaarijulkaisujen sarjalle, jonka ensimmäinen osa oli "Taidehistoria menee metsään!". Mäntässä järjestettävä Serlachius-seminaari tuo yhteen asiantuntijoita, toimii foorumina ajankohtaiselle taidehistorialliselle tutkimukselle ja edistää kotimaista taiteentutkimusta sekä tiedon saavutettavuutta myös yliopistokaupunkien ulkopuolella. Antologia on tehty yhteistyössä Taidehistorian seuran kanssa, ja se julkaistaan vertaisarvioidussa "Taidehistoriallisia tutkimuksia" -julkaisusarjassa.

Elämme historiallista murroskautta, joka on alkanut tuottaa myös uudenlaista taidetta ja taidepuhetta. Ilmastonmuutos, lähestyvän ekokatastrofin uhka, demokratioita horjuttava poliittinen kuohunta sekä lisääntyvä siirtolaisuus painostavat kaikki kehittämään uusia näkökulmia mahdollisiin tulevaisuuksiin. Samalla myös taiteen ja taidetutkimuksen arvoperusta on radikaalissa muutoksen tilassa. Tämän syvempi ymmärtäminen edellyttää paitsi uudenlaista yhteiskunnallista mielikuvitusta, myös eläinten, kasvien ja elottomien organismien nivomista intiimisti osaksi ”meitä”. Taiteen kanssa maailman äärellä -antologian esseet ristivalottavat näitä nykytaiteelle ja taiteen tutkimukselle keskeisiä kysymyksiä.

Kulttuurimme on kyllästetty eroilla, eriarvoistamisella ja normittamisella - oli kysymys sitten sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tai ihonväristä, iästä ja yhteiskuntaluokasta. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä pohdittaessa nämä kaikki näkökulmat on otettava huomioon. Olennaista on tutkia ja tuoda esiin kahta ”näkymätöntä” asiaa, heteroutta ja valkoisuutta. Muuttuva sukupuoli puuttuu rasismiin ja sukupuolioletuksiin sekä pohtii erilaisten ”outouksien” kohtaamista. Se selvittää, mitä on heteronormatiivisuus, sukupuolen performatiivisuus ja representaatio politiikkana. Mukana tarkasteluissa ovat myös tv-sarjat Gilmoren tytöt ja Mogadishu Avenue. Teos edustaa viimeisintä tutkimusta erilaisista eroista sekä niiden yhteiskunnallisista ja kulttuurisista merkityksistä. Se tarjoaa kattavan selvityksen sukupuolen ja mediatutkimuksen nykyisistä kysymyksistä ja keskeisistä käsitteistä. Muuttuva sukupuoli on kattava perusteos niille, joita viehättävät sukupuolen, rodun, erojen ja outouden kysymykset.

Laaja kuvateos kattaa kuvataiteilija Tero Puhan tuotannon vuosilta 1995-2010. Mukana on monipuolisen taiteilijan poptaideteoksia, mustavalkoisia kehotutkielmia, videoprojekteja ja installaatioita. Mukana on myös runsaasti ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia. Kirjaan ovat kirjoittaneet suomalaiset eturivin taiteen asiantuntijat: Leevi Haapala, Livia Hekanaho, Anna-Kaisa Rastenberger, Leena-Maija Rossi ja Annamari Vänskä. Mukana on myös taiteilija Tero Puhan haastattelu. Teos sisältää useita vuosien varrella yleisöä kohahduttaneita ja hauskuuttaneita projekteja: Shop of Basic Needs -installaatio (1997) Espan lavalla myi purkitettuja tunteita ja olotiloja. Man Gang Showroom (2001) tarjosi kuluttajille erilaisia miestyyppejä lisävarusteineen ja Swap and Go Organ Fair (2003) markkinoi kloonattuja filmitähtien kehonosia vartaloonsa tyytymättömille asiakkaille. Love and Lust Museum - projekti (1995-2010) puolestaan kertoo, kieli poskessa, kahdesta fiktiivisestä B-luokan elokuvatähdestä Linda Lustista ja Cheryl Lovesta. Kirja sisältää myös runsaasti materiaalia Puhan uusimmista lyhytelokuvaprojekteista." Tero Puha on yksi suomalaisen nykytaiteen tunnetuimmista tekijöistä. Puhan teoksille on ominaista taiteen yhdistäminen massakulttuurin kuviin ja kulutushyödykkeisiin. Puha on kiinnostunut ympärillämme näkyvistä mainosten, sarjakuvien ja massatiedotusvälineiden kuvista ja yhdistää niitä taidekuvastoihin. Hänen teoksensa analysoivat nykykulttuuriamme tilana, jossa inhimillinen olemassaolo määräytyy brändien, kuvien, kulutustuotteiden ja logojen kautta, ja jossa kulutustuotteet ja brändit saavat inhimillisiä piirteitä." - Annamari Vänskä, tutkijatohtori, Tukholman yliopistoSaatavissa ekslusiivisella joulupäällisellä 24.12 asti