Leena Rantanen

"Mikä estää olemasta aina löytöretkellä!"'Pariisissa jo vuosikymmeniä asunut Leena Rantanen katselee Helsingissä rakennuksia ja niiden yksityiskohtia, ihmisiä, keskustelee kirjojen, muurahaisten, lintujen, kukkien kanssa. Vastaan tulee sheriffi, saudiprinssin puoliso, vihreätukkainen poika jonka hymy ei haihdu mielestä. Tai nainen ja sylikoira jotka ihan kahdestaan muodostavat kokonaisen karnevaalin. Leena Rantanen on kirjoittanut taidekirjoja ja lyhytproosaa sekä suomentanut muun muassa Pirandelloa, Buzzatia, Nemirovskya, Bella Chagallia, Pereciä. Hän on saanut kaksi valtionpalkintoa.

Miksi matkustaa? Pitääkö aina mennä kauas? Minne? Mitä matkoilla näkee? Mitä matkoilla oppii? Pitääkö ylipäätään lähteä? Millaiset muistot ovat arvokkaita? Milloin matka loppuu? Loppuuko se? Leena Rantasen erilainen, kiehtova matkakirja saa ajatukset lentoon. Pienestä tulee suuri, hetkestä lavea. Leena Rantanen on Pariisissa asuva monipuolinen kirjailija, joka on saanut kaksi valtionpalkintoa, julkaissut parikymmentä teosta ja suomentanut mm. Voltairea, Luigi Pirandelloa, Dino Buzzatia ja Antonio Tabucchia.

Nättiä kirjoitusta on räiskyvä kuva- ja sanaleikki kaikenikäisille. Se kertoo mitä yhteyttä on makoisalla taimensopalla, sittiäisen mellastuksella ja sadan tosi törpön musikantin soitolla. Tai rengin hakkaamilla kuusenhavuilla, kaunoluisteluharjoituksilla ja rehtorin höpertämällä kiinalla. Tai komealla mäntymetsällä ja musulmaanien matolla. Leikkiä voi itse kukin jatkaa, joko kirjan kuvista tai piirtämällä omansa. Yksin tai kavereiden kanssa.

Tarinoita kädenojennuksista Miten rakkaus alkaa? Usein silmänräpäyksessä. Näistä käänteentekevistä hetkistä koostuu Leena Rantasen uusin teos, joka antaa toivoa toivottomille. Mikä parasta, sen arkiset ja maagiset tarinat todistavat, että toinen ihminen on vain yhden askeleen päässä. Leena Rantanen on asunut Pariisissa vuodesta 1987. Hän on julkaissut viisitoista kirjaa – lastenkirjoja, taidekirjoja, proosaa – ja saanut kaksi valtionpalkintoa. Like on julkaissut häneltä aiemmin proosateokset Kirjeitä jonnekin (2005) ja Vastaantulijoita (2006) sekä suomennosvalikoiman Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja (2007). Teoksesta sanottua: "Puolen tunnin loma on onnellisiksi tulevista ihmisistä kertova kirja, joka saa lukijan hyvälle ja seesteiselle tuulelle. Sellaisia kirjoja ei julkaista liikaa." – Terhi Rannela, Aamulehti "Tekee mieli verrata Rantasen tekstejä ranskalaisiin mieluummin kuin suomalaisiin. Hänen optimistinen, valosta, ilosta ja kauneudesta nauttiva kirjoituksensa muistuttaa enemmän Philip Delermiä kuin Claire Castillonia." – Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti "Pienten ja arkisten asioiden nostaminen esille viittaisi siihen, että kirjailija on pyrkinyt kuvaamaan elävän elämän sattumuksia ja ikään kuin koonnut yksiin kansiin koko tuttavapiirinsä rakkaustarinoiden alkumetrit." – Laura Leiwo, Hämeen Sanomat "Teos muistuttaa, että toinen ihminen on usein vain silmäyksen, askeleen tai muutaman sanan päässä. Samalla se tarjoaa mainioita flirttivinkkejä!" – Iltalehti "Ihmisen ikävä toisen luo on ikuinen aihe. Kirjailija on kehittänyt samasta teemasta ihmeen paljon erilaisia muunnelmia. Ranska on juuri oikea ja uskottava maa näiden minitarinoiden tapahtumapaikaksi." – Marja-Liisa Lappalainen, Ilta-Sanomat "Ellei lounastunnilla vielä uskalla puhutella mielenkiintoista vastaantulijaa, ehtii ainakin ahmaista kymmenkunta Leena Rantasen kirjoittamaa tuokiokuvaa. Niiden jälkeen kynnys ei ehkä olekaan niin korkea." – Hanna Sirniö, Kainuun Sanomat "Rantasen kuvaamat tarinat sisältävät tilanteita, jolloin ihmisellä on mahdollisuus katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä uusin silmin. -- Sisäisen maailman uudistumista Rantasen teos valottaa moniarvoisesti ja monipuolisesti, ilman sitä -- sentimentaalista paatosta, jota amerikkalainen viihdekulttuuri tuputtaa." – Hannu Waarala, Savon Sanomat "Jotta näinkin pieneen muotoon onnistuu mahduttamaan moniulotteisen tilanteen ja ihmissuhdekuvion, on kirjailijan oltava tarkkasilmäinen – ja Rantanen on." – Sirpa Sutinen, Karjalainen "Ilmaisussaan Rantanen pyrkii vaikeasti määrittyvään henkevyyteen, kutsuttakoon sitä vaikka runollisuudeksi. Tyylilaji on haastava ja virhealtis. Rantanen on kuitenkin Kunderansa lukenut, Bill Evansinsa kuunnellut ja Rohmerinsa katsonut. Tyylirikkoja ei juurikaan nähdä, aforistisia oivalluksia kylläkin." – Tommi Aitio, Kauppalehti "Rantasen lyhytproosa on klassista, ajasta ja paikasta riippumatonta tarinointia. Hänellä on kyky kytkeä kontrastit, arkisen ja pyhän kokemukset samaan soppaan." – Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat

Leena Rantanen maalaa tarkoin ja herkin vedoin sanallisia muotokuvia ihmisvirran sivussa istujista – kodittomista, vähäosaisista, maahanmuuttajista. Tuokiot sijoittuvat suurimmaksi osaksi Pariisiin, muun muassa Rantasen omaan kotikortteliin. Tekstien ihmiskohtalot saavat puitteet valokuvissa, jollaisia ei turistioppaissa näe. Leena Rantanen on asunut Pariisissa vuodesta 1987. Hän on julkaissut viisitoista kirjaa – lastenkirjoja, taidekirjoja ja proosaa – ja saanut kaksi valtionpalkintoa. Teoksesta sanottua: "Tekstit ovat tarkkanäköisiä, herkkiä ja aistillisia. Mutta – ennen kaikkea – realistisesti ja purevasti kauniita." – Jorma Heinonen, Keskisuomalainen "Huomioissa on aforismin omaisia herkkiä oivalluksia ihmisyydestä, varattomuudesta, rakastavaisten kaupungin rupisemmasta olemuksesta. – – Sivuilla puhuvat Victor Hugon Kurjat 2000-luvulta." – Pirjo Suvilehto, Kaleva "Rantasen tarinoissa korostuu ristiriita hillittömän kuluttamisen ja lohduttoman köyhyyden välillä. Kirja kertoo myös siitä, miten pienestä kiinni ihmisen syrjäytyminen saattaa olla." – Minna Nalbantoglu, Helsingin Sanomat "Kiitämme: uhkarohkeaa vähäosaisten ja pummien sympatisointia." – Presso