Leena Sainio

Eteläsuomalaisella pikkupaikkakunnalla kohoaa kaunis tammimetsä. Sen korkeimpaan puuhun tupsahtaa ties mistä neljä vanhaa, hartaasti kilvoittelevaa filosofia. Siihen puuhun he asettuvat asumaan, ja siitä heidät löytää 11-vuotias Emil Perämö. Ja kohta mikään ei ole kuten ennen. Yhteen kesään ajoittuvat tapahtumat sekoittavat taajaman asukkaiden elämän peruuttamattomasti. Henkilögalleria vilisee tuttuja karikatyyrejä: kyytiä saavat humanistit ja haihattelijat, juopot ja rakkaudenkipeät, niin kapitalistit ja alistujat kuin nokkavat lapsetkin. Filosofit - Petrus, Arsene, Salvador ja Marcantonio - joutuvat lopulta itsekin ihmettelemään, maksaako vuosituhansien kilvoittelu vaivan, mitä hyötyä on totaalisesta askeesista ja miten vaikeaa on puhdistua suurten syntien kuonasta. Vaikka monet paikkakunnan asukkaat asioivat filosofien kanssa, pysyvän jäljen he jättävät vain apinoita intohimoisesti harrastavan Emil-pojan sydämeen. Filosofit puhuvat kultaista kieltä, jota ymmärtää se, joka siihen on valmis. Hullun tarinan historialliset anekdootit ovat totisinta totta, vaikka kaikki muu tuntuu olevan kaikkea muuta. Tammifilosofit on satiirin kaltainen tragikomedia, jossa surrealismi ja absurdia ovat nekin läsnä. Ihmiselon syvemmän kerroksen höysteeksi tarinassa kukkii ajoin sysimusta, ajoin pilvenkeveä huumori.

KIKO! on lämminhenkinen lastenkirja erityisyydestä, kahdesta kulttuurista ja siitä, miten yhteys eläimeen tekee ihmisille hyvää. Tapaamme kirjassa Pajulan perheen, botanisti-isä Ilpon, japanilaisen äidin Norikon ja heidän noin kolmevuotiaan lapsensa Papun. Papulla on shiba-rotuinen pehmokoira Kiko, joka kulkee kainalossa sinne minne Papukin. Papu ei vielä puhu, mutta osaa kyllä sanoa topakasti Kiko!, kun sille päälle sattuu ja kun tarve on. Kaukana Japanissa asuu Noriko-äidin sisko perheineen. Heillä on shibanarttu, joka on saanut pentuja. Sisko haluaa luovuttaa yhden pennun Pajuloille. Koko perhe lähtee Japaniin hakemaan koiranpentua kotiin Suomeen. Yksi pennuista valitsee Papun heti ystäväkseen. Pian on selvää, että pehmolelu Kiko saa antaa nimensä myös oikealle koiranpennulle. Papun ja pentu-Kikon nopeasti syntyvä yhteys rikastuttaa koko perheen elämää yllättävälläkin tavalla. Kirjan teksti on helposti avautuvaa. On myös mukava vain jutella lapsen kanssa, mitä kaikkea elämänmakuisista kuvista löytyy. Kirjan kuvat on piirretty ja maalattu käsin. Viiva on pehmeä, värit kauniit ja luonnonmukaiset. Niissä kuvataan arkielämää sekä Suomessa että Japanissa rauhallisella tempolla ja realistisesti. Kuvat sisältävät paljon herkullisia yksityiskohtia, joita lapsen on hauska etsiä ja löytää. Kirjan tekijöitä, Leena Sainiota (laulupedagogi, kirjailija) ja Riina Haapakalliota (graafikko, kuvittaja) yhdistävät omien lastensa kielellisen kehityksen vaikeudet - sekä shiba-koirat.

Leena Sainion kolmas runokokoelma KIRJOSIIPI - puhe(e)tta puheesta valaisee puheen roolia eri elämäntilanteissa tässä arvaamattomassa maailmassa. KIRJOSIIPI käsittelee puhetta erityisesti altavastaajan vinkkelistä: lapsenkielenkehityksellisiä häiriöitä, puheen tuoton fysiologisia ja psykologisia vaikeuksia,ihmissuhteiden kommunikaatio-ongelmia ja eri sairauksien aiheuttamaa puheen menetystä. Kokoelman keskiössä on nimisikermä Kirjosiipi. Siinä kuvataan äidin tuntoja, kun selviää, että hänen pienellä nepsylapsellaan on kielellisen kehityksen erityisvaikeus (ent. dysfasia). Kustantaja: Kuinka päädyit kirjoittamaan runoja puheen kehityksen vaikeuksista? Runoilija: Oma esikoiseni on Asperger-oireinen dysfaatikko. Hänen lapsuudestaan on jo aikaa, mutta vasta nyt tuli tarve keriä asiaa auki äidin näkökulmasta. Ehkä tässä on mukana jotain vertaistuellistakin. Näistä asioista saa paljon asiapitoista tietoa, mutta on hyvä, että kirjoitetaan myös tunteista, joita tämänkaltaiset ongelmat väistämättä aiheuttavat.* * *Koskettavassa kokoelmassa KIRJOSIIPI - puhe(e)tta puheesta hypätään kielen,puhumisen ja sen ymmärtämisen maailmaan vajavaisuuksia kunnioittaen, lempeästi ja huumoria unohtamatta.

Miltä tuntuu elää liian suurten rintojen kanssa? Miltä tuntuu, kun oopperaohjaaja simputtaa ryntäiden takia? Kun tuntee itsensä enemmän valaaksi kuin naiseksi? Kun seksi uuvahtaa häpeän takia? Kun läheiset eivät ymmärrä tai viittaavat kintaalla? Ovatko liianisorintaiset syrjäytetty kansanosa? Näihin kysymyksiin vastaa ratkiriemukas pienoisromaani Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu”. Liian isot rinnat hallitsevat oopperalaulaja Leenu Laxin elämää ikävästi. Lähipiirisuhtautuu ristiriitaisesti Leenun rintaongelmaan ja päätökseen tehdä asialle jotain. Leenu alkaa kirjoittaa blogia, jossa hän kuvaa estotta rintojensa tuottamia vaivoja ja vastuksia. Hän kokee, että liianisorintaiset ovat aina kärsineet myösyhteiskunnallisesta syrjinnästä. Leenu päätyy ratkaisuun pienennyttää rintansa, koska hän haluaa loppuelämäänsä laatua. ”Haluan olla nainen enkä ryhävalas.” Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu” ei jätä kiveäkään kääntämättä - liian isojen rintojenfyysiset ja psyykkiset haitat tarjoillaan lukijalle hersyvän huumorin keinoin,kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä.” Katsos, nämä ovat sellaisia sirojen tyttöjen lauluja. Kun on noin paljon tuossaedessä, vaikuttaa liian kokeneelta. Semmoinen ei käy tähän viisuun. Tämä onromantiikkaa, ei kabareeta.” Leena Sainio on helsinkiläinen musiikkipedagogi ja kirjailija, jonka tyyliä leimaa viiltävä huumori vakavimmissakin elämän ilmiöissä. Häneltä on aiemmin ilmestynyt runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä, 2019) ja riemastuttava lastenrunokokoelma Rapuooppera (Enostone, 2021). Leena Sainion tuotantoa on julkaistu useissa antologioissa ja kirjallisuuslehdissä. Hänon myös aktiivinen lavarunouden harrastaja.

Runoantologia "Untranslated Nature-K nt m t n Luonto" on Runosvengin ensimm inen kirjan muotoon painettu julkaisu, johon on koottu kollektiivin viisikon runojen lis ksi heid n ty pajoissaan tai muissa tilaisuuksissaan ahkerasti k yneiden runoilijoiden tekstej . T m runoantologia julkaistaan osana yhteisty t englantilaisen runoilija Andy Willoughbyn kanssa, joka ohjasi runoty pajoja Helsingiss vuonna 2019. Antologian kautta Runosvengi tuo esille runojen k nn sty n merkityksen. Tied mme, ett runoja ei voida aina k nt onnistuneesti syntaktisten, tyylillisten ja kulttuuristen mallien erojen vuoksi, mutta monimuotoisuutemme on my s luonteemme. K nn sty on aina tulkintaa niin kuin el m kin, ihmisluonto ja koko luonto kokonaisuudessaan jatkuvana runouden inspiraation l hteen . "Untranslated Nature-K nt m t n Luonto" poetry anthology is Runosvengi's first printed publication in the form of a book, which brings together poets who have attended its workshop or other events. This poetry anthology is released as a part of the collaboration work with the English poet Andy Willoughby, who led poetryworkshops in Helsinki during 2019. Through the anthology, Runosvengi brings out new literary texts and the significance of their translation. We are aware that poems can't be always translated successfully due to the differences between syntactical, stylistic and cultural patterns, but our diversity is also our nature. Translation work is always interpreted as the whole of life, human nature, and the whole of nature as a constant source of inspiration for poetry. Runoilijat / Poets: Ursula Anttila-Halinen, O. R. Helle-Kotka, Pirjo Kotam ki, Leena Sainio, Zoila Forss, Andy Willoughby, Kasper Salonen, Lauri Vanhala, Diliana Stoyanova, Shashank Mane, Diana Mistera, Leena Kellosalo, Ye Yint Thet Zwe, Anna Paula Herrera, Farzaneh Hatami, Msblackrose, Mohamed Sleiman Labat, Yassen Ghaleb. Toimittajat / Editors: Zoila Forss and Andy Willoughby Kutsutut k nt j t / Invited

Rapuooppera on runokirja kaikille, niin lapsille kuin lapsenmielisillekin. Kirjan valloittavat runot sopivat erityisesti alakouluikäisille lapsille. Toki runot toimivat myös ääneen luettuina. Kirja sisältää monella eri tekniikalla tehtyjä runoja ja tekotapoja avataan tarpeen mukaan. Esittelyssä on niin riimirunoa, proosarunoa, dialogia, tajunnanvirtaa kuin visuaalista runoa, laulunsanoitusta, haikuja ja loitsua ja onpa mukana vielä oopperalibrettokin! Rapuoopperan runot ovat hauskoja, pohdiskelevia ja haikeitakin - niissä on kaikkea, mitä elämään kuuluu aina pehmoleluista valon nopeuteen. Leena Sainio on helsinkiläinen kirjoittaja ja musiikinopettaja. Sainio pitää tärkeänä sitä, että tekstien sisäinen rytmiikka on vahvasti esillä, jolloin runoja onmyös helppo esittää tai lukea ääneen. Kirjan tarkoitus on myös kannustaa lapsia omaehtoiseen kirjoittamiseen. Leena Sainiolta on aikaisemmin julkaistu aikuisille suunnattu, kehuttu runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä Kustannus, 2019).

Särmää serenadissa on hersyvä runokokoelma, jossa demokratia juodaan pöydän alle, muistot leikataan murusilpuksi ja muutetaan asumaan lähemmäs sairaalaa. Vakava runo saattaa sisältää vinoa huumoria ja humoristisen runon ydin voi olla äärimmäisen kipeä. Yhteiskunnalliset ongelmat kulkevat rinnan menettämisen ja vanhenemiseen havahtumisen kanssa. Tässä kokoelmassa pöytään lyödään herttareeti ja naisen nauru korjaa satonsa. Särmää serenadissa, maailma kallellaan, viistosti.