Leena Svinhufvud

Wien oli 1900-luvun alussa taiteen ja tieteen kansainvälinen keskus, joka kokosi yhteen eri alojen taiteilijoita ja kulttuurielämän vaikuttajia. Heitä innoitti ajatus kaikkien taiteenlajien tasa-arvosta ja taiteen uudistamisesta. Wienissä kohtasivat myös Akseli Gallen-Kallela ja Gustav Klimt, joka oli modernia taidekäsitystä edustaneen Wiener Secessionin perustajajäsen. Sesessionistien tavoitteena oli luoda kokonaistaideteoksia, joissa kuvataide, arkkitehtuuri, muotoilu, musiikki ja kirjallisuus yhdistyvät esteettiseksi ja harmoniseksi kokonaisuudeksi. Akseli Gallen-Kallela jakoi tämän tavoitteen. Hänen teoksiaan arvostettiin sesessionistien piirissä suuresti ja hän osallistui ryhmän näyttelyihin Wienissä vuosina 1901 ja 1904. Ateneumin näyttelyluettelon artikkelit liittävät Gallen-Kallelan osaksi kansainvälistä taidetta ja elämäntapaa uudistanutta liikettä ja eurooppalaista kulttuuripiiriä. Kirjan asiantuntija-artikkelit kertovat ryhmän keskeisten taiteilijoiden työstä ja valottavat sen esikuvallista merkitystä suomalaisille modernismin ajan taiteilijoille ja suunnittelijoille.

Early 20th-century Vienna was a vibrant and highly international centre for the arts and sciences that brought artists from a variety of disciplines together with other influential cultural figures. What they shared was a commitment to artistic reform and to embracing all forms of art as equal. It was in Vienna that Akseli Gallen-Kallela made the acquaintance of Gustav Klimt, a founder member of the Vienna Secession, a movement that represented a modern approach to art. The Secessionists were engaged in the pursuit of what they called the Gesamtkunstwerk, a ‘total work of art' integrating different art forms, from painting and architecture to design, music and literature, to create an aesthetic and harmonious whole. Akseli Gallen-Kallela, too, shared this aim. Highly regarded by the Secessionists, he was invited to show his works at the group's exhibitions in Vienna in 1901 and 1904. The articles in this Ateneum exhibition catalogue illustrate Gallen-Kallela's role within the wider European art scene and position him in the context of this international movement that challenged not only the artistic conventions of the day but the way people lived their lives. Expert contributors explore the work of the movement's central figures, shedding light on the influence they came to exert on modern Finnish artists and designers.

I början av 1900-talet var Wien ett internationellt centrum för konst och vetenskap som samlade konstnärer från olika områden och inflytelserika personer från kulturlivet. De inspirerades av tanken på alla konstarters jämlikhet och förnyelse av konsten. I Wien möttes också Akseli Gallen-Kallela och Gustav Klimt, som var grundande medlem i Wiener Secession som stod för den nya konstuppfattningen. Secessionisterna hade som mål att skapa allkonstverk (Gesamtkunstwerk) helhetskonstverk, där bildkonst, arkitektur, formgivning, musik och litteratur förenades i en estetisk och harmonisk helhet. Akseli Gallen-Kallela delade det här målet. Hans verk uppskattades högt i secessionisternas krets och han medverkade i gruppens utställningar i Wien 1901 och 1904. Artiklarna i Ateneums utställningskatalog visar hur Gallen-Kallela var en del av den rörelse som förnyade den internationella konsten och livsstilen samt den europeiska kulturkretsen. Publikationen belyser arbetet som gruppens centrala konstnärer utförde och belyser dess förebildliga betydelse för finländska konstnärer och formgivare under modernismen.

Taidehistorian väitöskirja paneutuu "kutomataiteen renessanssiin" maailmansotien välisenä aikana ja pohtii menestyneen ja arvostetun tekstiilitaiteen asemaa suhteessa funktionalismin läpimurtoon. Se kyseenalaistaa tekstiilitaiteen aineiston perusteella käsityksen Suomen taideteollisuuden hitaasta nykyaikaistumisesta ja haastaa käsityö ja teollisuuden vastakkainasettelulle perustuvan ajatuksen muotoilun modernismista. Tutkimuksessa keskusteluja taideteollisuuden nykyaikaistumisesta, joissa tekstiilitaide ja erityisesti ryijyt joutuivat toisinaan hankaliin asemiin, tulkitaan valtakamppailuina muotoutumassa olevalla kentällä. Suomalainen ryijyperinne nostettiin 1920-luvulla nuoren valtion omaperäisen kulttuurin symboliksi. Väitöskirja tutkii niin sanotun taideryijyn kehitystä ja käsin kudonnan merkityksiä sekä kansallisessa viitekehyksessä että yhteydessä kansainvälisiin tapahtumiin. Se kiinnittää huomiota käsiteollisen tekstiilituotannon vahvuuksiin ja koulutettujen tekstiilitaiteilijoiden toimintaan sen parissa. Tutkimus tuo uusia piirteitä kuvaan suomalaisisista tekstiilitaiteilijoista nostamalla esiin heidän toimintansa yrittäjinä oman kutomon tai suunnittelutoimiston puitteissa sekä osoittamalla heidän moninaiset yhteytensä kasvavaan käsityöharrastukseen.