Musiikin menneisyys on musiikkiopinnoissa esillä kahdella toisiinsa kytkeytymättömällä tavalla: soittotaidon harjoitteleminen pitää yllä menneisyyden taitoja, ja perinteinen musiikinhistoria toistaa kertomusta säveltäjistä, teoksista ja musiikin piirteistä eri aikoina. Miten nämä kaksi lähestymistapaa musiikin menneisyyteen voisivat kohdata musiikinhistorian opinnoissa? Tutkimus perustuu musiikin ammattiopiskelijoiden kanssa tuotettuihin aineistoihin. Aineistojen tulkinnan taustalla on Rom Harrén identiteettiteoria ja Auli Toomin näkemys hiljaisesta tiedosta.