Leeni Peltonen

Leeni Peltosen ja Marketta Salmisen uraauurtava teos käsittelee ja tutkii änkytystä monesta eri näkökulmasta. Mitä änkytys eli dysfemia oikeastaan on? Miten se vaikuttaa elämään? Entä miltä se tuntuu? Änkytys voi olla vain lyhyt episodi lapsen puheen kehityksessä, mutta se voi olla myös läpi elämän säilyvä ominaisuus, joka voi vaikuttaa itsetuntoon, hyvinvointiin ja elämänvalintoihin. Änkytys - Minun vuoroni puhua on ensimmäinen suomalainen änkytyksen monia vivahteita ja tasoja kuvaava kirja. Teoksessa eri-ikäiset ihmiset kertovat koskettavia tarinoitaan änkytyksestä ja sen vaikutuksesta heidän elämäänsä.” Änkytys on kuin mauste ruoassa - se on olennainen osa minua.” Leeni Peltonen on tehnyt pitkän journalistisen uran aikakauslehdissä. Hän on julkaissut useita tietokirjoja, joille on tunnusomaista tieteen popularisointi ja tarinallisuus. Marketta Salminen on psykologi ja psykoterapeutti, joka alkoi itse änkyttää 11-vuotiaana. Hän on työskennellyt pitkään psykologina kehitysvamma-alalla kouluttaen ja konsultoiden alan henkilöstöä. Yksilöpsykoterapeuttina hän käsittelee mm. sosiaalisia pelkoja ja muita ahdistuneisuushäiriöitä.

Aivoja kannattaa huoltaa jokaisessa elämänvaiheessa Aivot joutuvat lujille eri tavoin eri ikäkausina, joten kirjassa käydään läpi elämänkaaren keskeiset kysymykset: vauvaiän huima kehitys ja puheen oppiminen, liikunnan vaikutus koulumenestykseen, murrosiän mullistukset ja yöunen merkitys, kiireen ja kaaoksen hallinta ruuhkavuosissa sekä hyvän vanhuuden turvaaminen muistin heiketessä. Vankkaa tieteellistä tutkimusta sovelletaan kirjassa arkielämään, jotta jokainen voisi lisätä aivojensa hyvinvointia ja myönteistä vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa.

”Mökin hankkiminen kuului unelmaan nimeltä uusi elämä. Kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, hän tarvitsi jotakin, johon voisi kiinnittyä. Jotain ihan omaa, jotain ihan uutta. Jotain aivan muuta kuin järkevää tai tehokasta.” Iiris Ruususella on moni asia kunnossa: työpaikka kirjastossa ja kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset. Repussa kulkee myös paljon murskaksi jauhaantuneita unelmia ja loppuun kulutettu avioliitto. Kun Iiris hankkii epäilyksistä huolimatta siirtolapuutarha­mökin, alkaa uusi elämänvaihe lemmikinsinisessä mökissä, villiintyneessä puutarhassa ja yhteisössä, joka tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Vaahterametsän siirtolapuutarhalla Iiris tuntee aluksi ulkopuolisuutta, mutta pian alkaa tapahtua, kun oma palsta ja monenkirjavat naapurit tulevat tutuiksi. Paljastuuko unelmien todellinen luonne, kun niitä lähtee toteuttamaan rohkeasti? Daalioita ja sipulinvarsia on Vaahterametsän siirtola­puutarhaan sijoittuva lämminhenkinen feelgood-romaani, joka käsittelee arjen iloja ja han­kauksia, keski-iän muutoksia, aikuisena ystävystymistä ja puutarhanhoitoa. Jokainen puutarhaelämästä haaveileva pääsee tarinan myötä osaksi siirtolapuutarhan elämänmenoa. Mansikkatie-sarjalle on luvassa myös jatkoa: hurmaava toinen osa Chilejä ja köynnösruusuja ilmestyy keväällä 2027. "Daalioita ja sipulinvarsia -romaanista tekee erityisen rentouttavaa luettavaa se, että se on niin hyvin kirjoitettu. Kirja on kuin huolella perustettu ja tarkkaan hoidettu kasvimaa, josta lukijan ei tarvitse itse kitkeä vesiheinää tai ohdakkeita." – Maaseudun Tulevaisuus

Vaaleansinisestä mökistä Vaahterametsän siirtolapuutarhalla on tullut Iirikselle maailman paras paikka. Elämässä on alkanut uusi vaihe värikkäässä ystäväpiirissä. Mitä talven jälkeinen aika tuo tullessaan, kun Iiriksen vastuulla on palstan koko kasvukausi ja orastava rakkaussuhde on muuttunut etäsuhteeksi, kun Lauri on kaukana Skotlannissa? Tuuli riepottelee maaliskuussa omenapuiden oksia ja edellisestä kesästä muistuttavat vain pystyyn jäätyneet talventörröttäjät. Hetken ajan Iiriksen on vaikea uskoa, että kevät tulisi koskaan. Etäsuhteen tuoma ikävä saa Iiriksen mietteliääksi. Oliko se kaikki ihana viime kesänä edes totta? Onneksi puutarhurin sisäinen kalenteri käy etuajassa ja puuhaa riittää. Pian pensaiden ja puiden oksissa on jo silmuja. Samalla Iiris huomaa, että kuten puutarhassa ei elämässäkään mikään pysy täysin ennallaan, vaan mullasta versoo joka vuosi uusia taimia: tuoksuherneitä ja kesäastereita, vähän myös chiliä ja paprikaa. Chilejä ja köynnösruusuja on Vaahterametsän siirtolapuutarhaan sijoittuvan Mansikkatie-sarjan hurmaava toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa Daalioita ja sipulinvarsia (2026) valloitti lukijat ja äänikirjayleisön samastuttavalla tarinalla. "Daalioita ja sipulinvarsia -romaanista tekee erityisen rentouttavaa luettavaa se, että se on niin hyvin kirjoitettu. Kirja on kuin huolella perustettu ja tarkkaan hoidettu kasvimaa, josta lukijan ei tarvitse itse kitkeä vesiheinää tai ohdakkeita." - Maaseudun tulevaisuus

Siirtolapuutarhalla uusi elämänvaihe voi alkaa. ”Mökin hankkiminen kuului unelmaan nimeltä uusi elämä. Kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, hän tarvitsi jotakin, johon voisi kiinnittyä. Jotain ihan omaa, jotain ihan uutta. Jotain aivan muuta kuin järkevää tai tehokasta.” Iiris Ruususella on moni asia kunnossa: työpaikka kirjastossa ja kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset. Repussa kulkee myös paljon murskaksi jauhaantuneita unelmia ja loppuun kulutettu avioliitto. Kun Iiris hankkii epäilyksistä huolimatta siirtolapuutarha­mökin, alkaa uusi elämänvaihe lemmikinsinisessä mökissä, villiintyneessä puutarhassa ja yhteisössä, joka tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Vaahterametsän siirtolapuutarhalla Iiris tuntee aluksi ulkopuolisuutta, mutta pian alkaa tapahtua, kun oma palsta ja monenkirjavat naapurit tulevat tutuiksi. Paljastuuko unelmien todellinen luonne, kun niitä lähtee toteuttamaan rohkeasti? Daalioita ja sipulinvarsia on Vaahterametsän siirtola­puutarhaan sijoittuva lämminhenkinen feelgood-romaani, joka käsittelee arjen iloja ja han­kauksia, keski-iän muutoksia, aikuisena ystävystymistä ja puutarhanhoitoa. Jokainen puutarhaelämästä haaveileva pääsee tarinan myötä osaksi siirtolapuutarhan elämänmenoa. Mansikkatie-sarjalle on luvassa myös jatkoa: hurmaava toinen osa Chilejä ja köynnösruusuja ilmestyy keväällä 2027. Leeni Peltonen (s. 1961 Heinola) on Helsingissä asuva kirjailija ja toimittaja, joka on tehnyt työuraa aikakauslehdissä. Feelgood-sarjan aloittava Daalioita ja sipulinvarsia on Peltosen ensimmäinen romaani. Kirjailija on mökkeillyt Marjaniemen siirtolapuutarhassa jo vuosia eikä enää voisi kuvitella elämää ilman siirtolapuutarhaa. Hän on heikkona myös brittiläisiin puutarhoihin, joihin karkaa aina tilaisuuden tullen. Muuten hän kitkee sinnikkäästi ohdakkeita puutarha­tilkullaan ja viettää aikaa puolison, kolmen aikuisen lapsen ja yhden lapsenlapsen kanssa.

Siirtolapuutarhalla uusi elämänvaihe voi alkaa. ”Mökin hankkiminen kuului unelmaan nimeltä uusi elämä. Kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, hän tarvitsi jotakin, johon voisi kiinnittyä. Jotain ihan omaa, jotain ihan uutta. Jotain aivan muuta kuin järkevää tai tehokasta." Iiris Ruususella on moni asia kunnossa: työpaikka kirjastossa ja kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset. Repussa kulkee myös paljon murskaksi jauhaantuneita unelmia ja loppuun kulutettu avioliitto. Kun Iiris hankkii epäilyksistä huolimatta siirtolapuutarhamökin, alkaa uusi elämänvaihe lemmikinsinisessä mökissä, villiintyneessä puutarhassa ja yhteisössä, joka tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Vaahterametsän siirtolapuutarhalla Iiris tuntee aluksi ulkopuolisuutta, mutta pian alkaa tapahtua, kun oma palsta ja monenkirjavat naapurit tulevat tutuiksi. Paljastuuko unelmien todellinen luonne, kun niitä lähtee toteuttamaan rohkeasti? Daalioita ja sipulinvarsia on Vaahterametsän siirtolapuutarhaan sijoittuva lämminhenkinen feelgood-romaani, joka käsittelee arjen iloja ja hankauksia, keski-iän muutoksia, aikuisena ystävystymistä ja puutarhanhoitoa. Jokainen puutarhaelämästä haaveileva pääsee tarinan myötä osaksi siirtolapuutarhan elämänmenoa. Mansikkatie-sarjalle on luvassa myös jatkoa. Leeni Peltonen (s. 1961 Heinola) on Helsingissä asuva toimittaja ja tietokirjailija, joka on tehnyt työuraa aikakauslehdissä. Feelgood-sarjan aloittava Daalioita ja sipulinvarsia on Peltosen ensimmäinen romaani. Kirjailija on mökkeillyt Marjaniemen siirtolapuutarhassa kuusi vuotta eikä enää voisi kuvitella olevansa ilman sitä. Hän on heikkona myös brittiläisiin puutarhoihin, joihin karkaa aina tilaisuuden tullen. Muuten hän kitkee sinnikkäästi ohdakkeita puutarhatilkullaan ja viettää aikaa puolison, kolmen aikuisen lapsen ja yhden lapsenlapsen kanssa.

Leeni Peltonen kuuluu sukunsa unettomien naisten jatkumoon. Hän kertoo, miltä valvominen tuntuu ja kokeilee erilaisia keinoja sen hoitoon. Tästä nykyajan kansantaudista on tehty nolo vaiva: pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan. Henkilökohtaista tarinaa ja muiden unettomien kokemuksia täydentää asiantuntijoiden uusin tieto unettomuuden syistä, seurauksista ja hoidoista. Unettomuuteen voi saada apua.