Vuonna 2015 menetin mieheni noin 40 vuoden yhteiselon jälkeen. Yksin jääminen lapsettomalle on tosi kova pala. Ystävien, kriisiavun ja sururyhmän avulla elämä on vähitellen palannut raiteilleen. Nämä runot ovat tehty ihan viimeaikoina, olin toki riimitellyt ”pikarunoja” ystäville merkkitilaisuuksiin, mutta elämäntilanteeni muutos sekä uusi epäonninen rakastuminen on edesauttanut luomaan nämä hieman kaihoisat runot. Ympäröivä luonto on myös antanut oman panoksensa ja inspiraationsa luomistyölleni. Myös soittaminen ja musiikin kuunteleminen auttavat arjen jaksamisessa. Omistan tämän omalle edesmenneelle puolisolleni Ollille sekä muutamalle sydänystävälle.