Kirja kertoo erään pohjoispohjalaisen naisen tarinan, kuvaten lapsuutta sodanjälkeisessä Suomessa, päivittäistä elämää nuoruudesta aikuisuuteen ja asioiden pohdintaa vanhempana. Menneiden muisteleminen johti lopulta myös tämän teoksen syntymiseen. Elämänvaiheita käydään läpi kirjoittajan näkökulmasta. Kirjoittaja ikuistaa ajan henkeä niin lapsuutensa Oulussa kuin myöhemmissä asuinkaupungeissa Lahdessa ja Helsingissä, sekä maaseudulla Kärsämäellä. Kirjoittaminen on helpottanut elämässä koettujen vaikeiden vaiheiden ja asioiden käsittelemistä. Siten kirjoittaja toivoo teoksen antavan apua muillekin vastaavaa kokeneille: vaikka on köyhyyttä ja vastoinkäymisiä, toivo kantaa ja auttaa kestämään.