Leo Aarnio

Tässä tutkimusraportissa esitetään poikkeuksellisen kattava, käytännössä mittausvirheettömiin rekisteritietoihin perustuva tilannekatsaus koulutuksen periytyvyyteen Suomessa. Koulutuksen periytyvyyden toimintamekanismeja pyritään lisäksi valottamaan kattavalla haastatteluaineistolla. Raportin ensimmäisessä osassa rekisteri- ja tilastoaineistoihin perustuvat niin sanotut assosiatiiviset tarkastelut muodostavat yleiskatsauksen tämänhetkiseen periytyvyyden tilaan Suomessa. Opiskelijoiden valikoitumista koulutuspolkujen ja koulutusalojen välillä tarkastellaan suhteessa sukupuoleen, äidinkieleen,vanhempien sosioekonomiseen taustaan sekä ennen kaikkea näiden yhdysvaikutuksiin (onko tietyn alan sukupuolittuneisuus myös yhteydessä sosioekonomiseen taustaan). Tämä yleiskatsaus antaa tarkan kuvan koulutustuotoksista erinäisten taustamuuttujien luokissa ja paljastaa, mitkä alat ovat edellä mainittujen tekijöiden suhteen eniten ja mitkä vähiten vinoutuneita. Toisessa osassa hahmotellaan niitä yleisiä periaatteita, joiden mukaan jo todennetun periytyvyyden tilan vielä todentamattomia syitä tulisi pyrkiä jatkossa selvittämään, jotta epätasa-arvoa vähentävät toimet voitaisiin kohdentaa hyvin valikoituihin koulutuksen mekanismeihin. Raportin kolmannessa osassa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin koulutuksen periytyvyyden mekanismeja keskittyen erityisesti kulttuuripääoman merkitykseen opiskelijoiden kokemusmaailmassa.

Tutkimuksessa selvitetään, mitä "opintopiste" tarkoittaa. Tarkastellaan käsitehistoriaa korkeakoulupoliittisissa ohjausasiakirjoissa ja vertaillaan näissä esiintyviä merkityksenantoja "opintopisteen" käytön todellisuuteen osana korkeakoulujen opetussuunnittelua ja opintojaksojen mitoitusta. Mitä tapahtuu, jos ohjausasiakirjojen merkityksenannot eivät vastaa käytön todellisuutta? Miten semantiikan ero pragmatiikasta voi johtaa korkeakouluohjauksellisiin virhearviointeihin? Näihin kysymyksiin vastattaessa käsitellään muun muassa seuraavia erityisteemoja: Onko opiskelijan opintopistettä kohden käyttämä opiskeluaika 27 tuntia? Kuinka paljon todelliset opintoajat vaihtelevat, ja mistä vaihtelu johtuu? Voiko oppilaitos vaikuttaa opintopisteiden kertymiseen muulla tavoin kuin opintopistekohtaista työmäärää muuttamalla (vähentämällä)? Kuinka paljon opiskelija opiskelee tutkintonsa aikana ja miksi? Onko mittarin ohjausvaikutus oikeudenmukainen, ja onko se koulutuksen kehittämisen kannalta tehokas? Tarkastelun pohjalta johdetaan käytännöllisiä kehitysehdotuksia "opintopisteen" käytölle osana korkeakouluohjausta opintotukijärjestelmästä korkeakoulujen rahoitusmalliin. Miten "opintopistettä" tulisi muuttaa, jotta se toimisi sille asetetuissa käyttötarkoituksissa?

Mitä on hyvä (ammattikorkea)koulutus? Miten sitä mitataan? Miten mittaria arvioidaan? Miten mittaria hyödynnetään? Kysymyksenasettelut vastaavat mittauksen työvaiheita aina koulutuksen laadun määrittelystä tämän operationalisoinnin kautta mittarin tulosten tulkintaan ja raportointiin. Onnistunut mittausprosessi on kokonaisvaltainen. Prosessin edetessä tulee sekä ennakoida tulevien työvaiheiden asettamia haasteita että pohtia vielä tehtävien valintojen yhteen sopimista jo tehtyjen valintojen kanssa. Koulutuksen laatu voidaan nähdä intersubjektiivisena mutta kiisteltynä yhteisymmärryksenä koulutuksen tavoitetiloista. Johdonmukaisesti käsitteen luonteelle sekä mittauskohteen määrittely että operationalisointi on toteutettu joukkoistamalla kyselysisältö ammattikorkeakoulujen henkilökunnalla ja opiskelijoilla. Kehitystyötä on ohjannut ja rajannut ammattikorkeakoulutuksen lainsäädäntö, kasvatustieteellinen ja psykometrinen mittausteoria, vertailukyselyt ja kyselyn kognitiiviset koestukset. Raportissa käydään läpi AVOP -kyselyn kehitystyö ja mittarin toimivuuden arviointi pilottiverkkokyselynä. Kokemusten pohjalta johdetaan ehdotukset kyselyn jatkotyöstölle sekä käyttöönotolle.