Liisa Enwald

Rakastetun On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista -kirjan (ntamo 2014) tekijät Liisa Enwald ja Esko Karppanen jatkavat joulun perinteiden lähdekriittistä tarkastelua. Paneutuneet esseet sivuavat nyt laulujen ohella myös kuusta, kortteja (varsinkin itsetehtyjä!) - ja herkkuja, lanttulaatikon ja piparkakkujen valmistusohjeita myöten. Syvälliset päätösesseet Rainer Maria Rilkestä ja Eino Leinosta jatkavat joulun tarkastelua kristillisen ja muun mytologian sekä mystiikan suuntaan.

"Kirjoittaminen on suurten kysymysten tila." KOSKA EN TIEDÄ on kuusitoista esseetä käsittävä tyylitaitoinen, sujuvakynäinen ja pohdiskelevuudessaan antoisa kirjoituskokoelma. Sen aiheita ovat unet, muistot, runot, kritiikki, editointi ja nykyajan erikoisuudet SELF-HELPistä citymaalaisuuteen. Kaikki alkaa kuitenkin potkukelkkakyydeistä lapsuuden Kajaanissa. Kirjailija ehti saada viimeiset esseensä kokoon juuri ennen kuolemaansa keväällä 2021. Nyt postuumisti ilmestyvien tekstien saattaminen painokuntoon jäi kustantajan huoleksi yhdessä sovitulla tavalla, jota oli saatu harjoitella jo aiemmissa teoshankkeissa.

"Mikäpä on hauskempaa kuin löytää itsensä flamingolammikolta, vaikka tarkoitus oli mennä basaariin. Tai kävelläkin tasaisen, kalkitun katon yli, kun luuli olevansa kadulla. Eksytyksiä on yllin kyllin asemilla, kaupungeissa ja moottoriteiden varrella, puhumattakaan kauppakeskuksista, noista moderneista huvipuistoista. Kun en eräässä ostoparatiisissa löytänyt kassaa, myyjä valisti: 'Kävelette vain hedelmien läpi, niin siellä se on.'"VARJONKANTAJA on runsas ja vahva esseeteos vaikeista kokemuksista, kirjallisuuden iloista ja elämän kummallisuudesta. Sen helmiä ovat esimerkiksi kirjailijakuvat modernismin laitamilla työskennelleistä runoilijoista Helvi Juvosesta, Lassi Nummesta, Mirkka Rekolasta ja Leevi Lehdosta sekä pohdinta lasten tuuditteluun ja lemmityn hellittelyyn tarkoitettujen laulujen yhteenlankeamisesta.

"Huoneista keskimmäinen toimitti olohuoneen virkaa. Asukkaat tosin ihmettelivät, mitä se semmoinen oleminen on, jolle pitää pyhittää ihan oma huone. Mies oleili mieluiten ravintolassa kadun toisella puolen, nainen työpaikallaan, ellei sitten työtilaksi vuokraamassaan pohjoisen päädyn yksiössä. Sinne meni olohuoneesta ovi, joka antoi suoraan kadulle. 'Kuin etelässä!' ihastui muuan vieras ja alkoi muistella Italian-lomaa, sen lämpöä ja vapautta, katupiirtäjiä, kulkukissoja ja sypressejä. Silloin oli kesä Suomessakin. Mutta pakkastalvina kadunpuoleinen ovi jäätyi kiinni." Esseistiikka on toisinaan itsetarkoituksellista tyylittelyä, joskus mielipidekirjoittelun jatkamista toisin keinoin. Tässä kirjassa se on tavan takaa onnistuvaa yritystä ajatella paremmin, saada kiinni menneestä tai ohikiitävästä ja kehitellä niin muodollisesti kuin sisällöllisesti täyteläisiä kokonaisuuksia. Nämä esseet vangitsevat tilantunnussaan ja ajantajussaan. Aiheina ovat huonekalut, rakennukset, seudut, matkat, muisti, lapsuus ja kaltoinkohtelun seuraukset sekä nykyrunouden historialliset kerrostumat ja kyky tavoittaa ajallista kokemusta. Monipuolisen kirjallisuustuntijan seurassa katse terävöityy ja sielu virkistyy.

Kevään koittaessa seuraamme jännitysnäytelmää: Rikollisena pidetty kansankiihottaja tuomitaan ja teloitetaan. Hautauksen jälkeen hän alkaa kummitella ystävilleen. Kuolevan ja ylösnousevan jumalan tarina on tunnettu monissa muinaisissa kulttuureissa ja esiintyy jopa karhunpeijaisina. Kuinka pääsiäiskertomus muuntelehtii Helvi Juvosen, Rauha Kejosen, Eeva-Liisa Mannerin ja Juha Mannerkorven runoissa? Millainen on Juudas tai Kristus meidän aikanamme tai Eino Leinolla? Voittaako kuningas keinulaudan? Ja miksi kevät sekä hurmaa että kauhistuttaa? Kirjoittajilta on aiemmin ilmestynyt kaksi joulukertomusta käsittelevää teosta. Nyt he vievät kevään ja pääsiäisen kautta syvälle Euroopan ja Lähi-idän kulttuurihistoriaan.

Hannu Mäkelän, Helvi Juvosen, Saima Harmajan ja Sirkka Klemetin runous. Bachin Kunst der Fuge ja raiskaus rappukäytävässä. Kirjoittajakoulutuksen gurut ja uurastajat. Kauko Ahon muisto. Uskomisen arvoitus. – Liisa Enwaldin esseissä muisti piirtää todellisuutta fiktioksi; taide heijastaa elämän ja elämä taiteen, kieli musiikin, musiikki kielen. Kuin haikuissa, ”köyhyyteen astuu rikkaus”, ajatuksiin ”hitauden aika”.

Liisa Enwaldin ja Esko Karppasen viisaat, paneutuneet ja sopivasti skeptiset esseet tutkivat, miten joulun peruskertomus - "Ja tapahtui niinä päivinä" - on kehittynyt joululaulujen teemoiksi, ja miten laulut puolestaan ovat muuttuneet vaeltaessaan ajassa ja paikassa. Tunnettujen ja rakastettujen laulujen takaa löytyy harvinaisempia versioita (ja tekijöitä) sekä yllättäviäkin vaikutteita; toisaalta kirjoittajat poimivat unohduksista sinne aiheetta joutuneita tekstejä ja sävelmiä. Näkökulma on useimmiten runoanalyyttinen, mutta myös sanan ja sävelen yhteispeliä tarkastellaan tuoreesti ja oivaltavasti. Useassa esseessä nousee esiin joulun ruusu - Iisain "vesana", legendasymbolina tai "armon kyyhkynä". Oman kiinnostavan valonsa saa Neitsyt Maria -aihe suomalaisessa 1500- ja 1600-luvun jouluvirsirunoudessa. Maria neidzö ia äitiMiehet poian ilman weti. Eip ikänäns ennen cuultuEtt miehet on raskax tultu.(Jaakko Finno, n. 1583)

Hautapaasien ja muistoalbumien tekstit, virsirunous, kuoroyhteisöt, mittaan suomentaminen, Rilke, Juvonen ja Rekola, kuri ja vapaus tyttökoulussa ja kielenhuollossa, "kirjallisuuden kanttorit", tutkijankammion lumo. - Nämä viisaat ja kirkaskieliset esseet lähestyvät kirjallisuutta ja kulttuuria niiden katvealueiden kautta. Liisa Enwaldin ote on omaelämäkerrallinen, "vaikka muistelmaa en ole kirjoittanut". Ja katve ei olekaan sama kuin marginaali; vähemmälle yleiselle huomiolle jäävä voi olla monien harrastamaa, ja esseissä näköjään suppeistakin teemoista avautuu laajoja koko kulttuuriamme ja sen tilaa sivuavia kysymyksiä.