Liisa Talvitie

Sisukkuus on avain menestykseenJokiniemen tarina osoittaa, miten valtavista vastoinkäymisistä huolimatta on mahdollista säilyttää elämänilonsa. Jokiniemi luo uskoa ja toimii inspiraation lähteenä. Toimitusjohtaja Jukka Jokiniemi sai nuorena tekniikan opiskelijana kuulla sairastavansa silmänpohjarappeumaa. Hänestä tulisi sokea. Jokiniemi vei opintonsa loppuun, perusti menestyksekkään designvalaisimia valmistavan Innojok-yrityksen ja väitteli tohtoriksi. Yksityiselämässä avioero, auton alle jääminen ja oman lapsen kuolema loivat varjoja Jokiniemen elämään. Kaikesta huolimatta Jokiniemi on se sama innostunut ja rohkea pikkupoika, joka eli vilkkaan lapsuutensa Helsingin Roihuvuoressa. Siellä hän aloitti myös purjehduksen, joka on Jokiniemelle edelleen rakas harrastus. FM Liisa Talvitie on Apu-lehden toimittaja. Hän on kirjoittanut aiemmin elämäkerrat Sinikka Sokasta, Asko Sarkolasta, Matti Eskosta ja Ilkka Heiskasesta.

Ihminen roolien takana. Jukka-Pekka Palo kertoo avoimessa elämäkerrassaan vanhemmistaan, suvun salaisuuksista ja rajuista taistolaisvuosistaan teatterikoulussa. Helsingin normaalilyseon kasvatti Jukka-Pekka Palo suunnitteli ryhtyvänsä opiskelemaan lakia tai journalistiikkaa, mutta hyvän ystävänsä Janne Kuusen innoittamana hän meni lukioikäisenä helsinkiläiseen Kellariteatteriin. Sieltä tie johti vuonna 1973 teatterikouluun, johon hän pääsi ylioppilaskeväänään. Palon pitkään uraan teatterissa mahtuvat vuosikymmenet Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä, monet roolit elokuvissa, televisiossa ja yhteistyö monen merkittävän ohjaajan kanssa. Omalla äänellään hän kertoo työstään, elämästään ja avioliitostaan pukusuunnittelija Riitta Anttosen kanssa, sen onnen ja vaikeuksienkin hetkistä. Filosofian maisteri Liisa Talvitie on tehnyt pitkän uran toimittajana. Hän on kirjoittanut elämäkerrat muun muassa Sinikka Sokasta, Asko Sarkolasta, Matti Eskosta, Ilkka Heiskasesta, Heidi Heralasta ja Hilkka Ahteesta.

Sauna on suomalaisille pyhä paikka ja Sauna tallentaa kauniit hetket yksiin kansiin. Tunnelmia saunan lauteilta, mökkikylpylähetkistä sekä helppoa kauneudenhoitoreseptiikkaa yksissä kansissa - upeita Suomen luontokuvia unohtamatta.

”Tuhansia töitä, valvottuja öitä, viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä.” Matti Esko on laulanut niin satoja kertoja vuonna 1986 levytetyllä Rekkamies-laulullaan. Siitä tuli hänen tavaramerkkinsä, tunnetuin hittinsä ja taloudellisesti suurin menestyksensä. Lapsuudessa aloitettu soittoharrastus johti oman bändin perustamiseen, ja ennen solistiuraansa Matti Esko ehti säestää 1960-luvulla monia eturivin suomalaisia artisteja ja nähdä taiteilijaelämän hyvät ja huonot puolet. Se, että ujosta Matti Eskonniemestä tuli koko kansan tuntema Matti Esko, ei ollut itsestään selvää. 19-vuotiaana ensikeikallaan hän lauloi selin yleisöön. Yleisön joukossa oli hänen tuleva vaimonsa Pirjo, jonka kannustamana Matti teki 1970-luvun alussa rohkean päätöksen jättää työnsä kirjapainossa. Tuhansia töitä ja valvottuja öitä on Matti Eskon kohdalla täyttä totta. Pitkästä urastaan vuonna 2008 Kullervo Linna -palkinnolla palkittu laulaja on saanut myös kuusi kultalevyä ja yhden timanttilevyn. Kirja on sukupolvitarina menneestä Suomesta, ja Matin lisäksi tarinassa kulkee vahvasti mukana perhe, joka on pitänyt miehen kaidalla tiellä. Kirjan ilmestymisen aikoihin 70 vuotta täyttävä Matti kertoo rehellisesti myös keikkaelämän rasituksista, musiikkibisneksen kultaajasta ja viime vuosien suuresta murroksesta. Toimittaja, filosofian maisteri Liisa Talvitie (s. 1955) on tehnyt pitkän journalistiuran ja työskentelee nyt Apu-lehdessä erikoisalueenaan teatteri ja henkilöhaastattelut. Hän on aiemmin tehnyt elämäkerrat diplomaatti Tatu Tuohikorvesta, näyttelijä Sinikka Sokasta ja teatterinjohtaja, näyttelijä Asko Sarkolasta.

Helena Lindgrenin elämäkerta on värikäs matka 1950-luvun Helsingistä tähän päivään. Helenalla oli jo pikkutyttönä kauneuden kaipuu, ja vaikka elämä oli niukkaa, köyhää se ei koskaan ollut. Lindgrenin lapsuus sotaveteraanivanhempien suojissa Kampissa, nuoruus 1960-luvun murroksessa ja isoveli Heimo ”Holle” Holopaisen muusikkouran seuraaminen johdattavat ajankuvaan, joka on täynnä musiikkia, maaseudun vapautta ja värikästä kaupunkielämää. Nuorena solmittu avioliitto, äitiys, yksinhuoltajuus ja Helsingin yöelämän villit vuodet muodostavat elämän, jossa on ollut sekä käänteitä että rohkeita valintoja. Helena kertoo avoimesti myös suhteistaan tunnettuihin taiteilijoihin – itseään säästämättä. Eturivin meikkitaiteilijana, teatteri- ja elokuvaproduktioiden maskeeraajana sekä laulajana tunnetun Lindgrenin yli kuusi vuosikymmentä kattava elämäkerta on samalla tarkkanäköinen kuvaus muuttuvasta Suomesta. Helenan rinnalla ääneen pääsevät muun muassa Holle Holopainen, poika Niklas Lindgren ja pitkäaikainen elämänkumppani Jorma Uotinen.

Voimanaisen elämä parrasvaloissa ja kulissien takana. Hilkka Ahde kertoo avoimesti ilon ja surun hetkistä, joiden keskellä perhe hänen ja Matti Ahteen näkyvien yhteiskunnallisten tehtävien vuoksi eli. Julkisuuden valokeila heijastui voimakkaasti myös yksityiselämään. Hilkka Ahde (s. 1957) o.s. Riikonen, oli 1970-luvulla rytmisen kilpavoimistelun ensimmäinen suomalaistähti. Kilpaura loppui 19-vuotiaana, kun Hilkka rakastui itseään kaksitoista vuotta vanhempaan kansanedustaja Matti Ahteeseen. Valkeakoskelainen Hilkka muutti puolisonsa kotikaupunkiin Ouluun, jossamyös lapset Timo, Jussi ja Tiina syntyivät. Hilkka ei jäänyt kotiäidiksi, vaan opiskeli lastentarhanopettajaksi ja osallistui kunnallispolitiikkaan. Hän eteni urallaan AKT-lehden päätoimittajaksi ja viestintäpäälliköksi. Unelmien työstä tuli lopulta vuosien painajainen. Hän joutui esimiehensä työpaikkakiusaamaksi, ja eri oikeusasteiden jälkeen Hilkka voitti taistelunsa Korkeimmassa oikeudessa. Eläkeläisvuodet eivät tuoneet odotettua rauhaa. Hilkka toimi sekä äitinsä että syöpään sairastuneen Matin omaishoitajana. Matin kuoleman jälkeen Hilkka on tehnyt surutyötä samalla, kun edelleen hoitaa 87-vuotiasta muistisairasta äitiään. Nykyisin hän jakaa arkensa kolmen naisen kommuunissa äitinsä ja tyttärensä Tiinan kanssa ja istuu myös Helsingin kaupunginvaltuustossa. Toimittaja, filosofian maisteri Liisa Talvitie (s. 1955) on kirjoittanut muun muassa Sinikka Sokan, Asko Sarkolan, Matti Eskon, Ilkka Heiskasen ja Heidi Heralan elämäkerrat.

Ilkka Heiskasen tarina reippaista taiteilijavuosista suurperheen isäksi. Olen ainoa Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä, jonka poliisi on hakenut pukuhuoneesta käsiraudoissa. Sain silmittömän raivokohtauksen, kun Holmbergin Kalle tuli antamaan palautetta harjoituksen jälkeen. Pistin pukuhuoneen kalustuksen säpäleiksi ja rauhoituin vasta putkassa. Seuraavana aamuna teatterinjohtaja sytytti tupakan ja tarjosi minullekin. Näyttelijä Ilkka ”Ilu” Heiskanen syntyi Haminassa perheensä kuopukseksi vuonna 1962. Hän oli mielikuvitusmaailmassaan viihtyvä lapsi, joka hauskuutti kavereitaan jo koulussa. Ilu vietti rajun vaihto-oppilasvuoden Kaliforniassa. Hän ehti seurustella meksikolaisen Lindan kanssa, osallistua härkärodeoon ja teloa itsensä onnettomuuksissa. Karjalaisista sukujuurista kumpuava halu esiintyä johti Teatterikorkeakouluun. Kun koulun rehtorina ja opettajana toimi Jouko Turkka ja opiskelukavereina Martti Suosalo, Mikko Kivinen ja Pekka Valkeejärvi, opiskeluajasta tuli värikästä. Isoveli Kari Heiskanen oli jo valmistunut koulusta. Hänen kanssaan Ilu pääsi pian tekemään legendaarista Mutapainin ystävät -sarjaa. Avoimessa ja huumorin värittämässä tarinassaan Ilu kertoo reippaista taiteilijavuosistaan ja elämästään kuusilapsisen uusperheen isänä. Kosmopoliittiperheen lonkerot ulottuvat Australiaan, Karibianmerelle sekä Uuteen-Seelantiin. Ilman puolison ja isän roolia hän olisi omien sanojensa mukaan alkoholisoitunut tai joutunut muuten hunningolle. Elämäkerran kirjoittaja, toimittaja, filosofian maisteri Liisa Talvitie on seurannut lankonsa Ilkka Heiskasen elämää kolmekymmentä vuotta. Hän on kirjoittanut aiemmin muun muassa Sinikka Sokan, Asko Sarkolan ja Matti Eskon elämäkerrat.

Kirja Sinikasta ei syntynyt sattumalta. Se on tehnyt tuloaan yli 20 vuotta kestäneen ystävyytemme ajan. Yhteiset sanat, yhteiset pitkät yöhön kestävät tarinat alkoivat syksyllä 1989. Niitä on puhuttu kodeissamme, saarissa, ravintoloissa ja lopulta roihuvuorelaisen kotitalomme parvekkeilla ja pihamaalla, kun punaviiniä avataan toinenkin pullo ja samppanja on jo nautittu. Olen istunut katsomoissa ja nähnyt lähestulkoon kaikki Sinikan esitykset. Hurmioidun joka kerran hänen lavasäteilystään ja heittäytymisestään rooliin kuin rooliin. Sinikan erikoisen runsas elämäntarina, kaikki hänen kokemuksensa ja kiistattomat ansionsa näyttelijänä ja laulajana ovat kertomisen arvoiset. Hänen tarinansa on myös yhden taiteilijasukupolven tarina, tarina toiveesta rakentaa parempi maailma laulamalla ja näyttelemällä. SOKAN tarinaa täydentävät kirjassa hänen sukulaisensa, miehensä, ystävänsä ja kollegansa. Rakastavat ja rehellisen kriittiset puheenvuoronsa esittävät mm. Kaj Chydenius, Pekka Milonoff, Marja Packalén, Pirkko Saisio, Laura Jäntti, Kirsti Wallasvaara, Riitta Havukainen, Tiina Brännare, Leif Salmén ja Alpo Suhonen. "Kukaan ei ole särötön", sanoo Sinikka, "en ainakaan minä".

Teatteria koko elämäTeatterisukuun syntyneen näyttelijän tarina Elämäkerrassaan Heidi Herala ei säästele itseään. Hän puhuu särmistä, vastakohdista ja siitä roihusta, jolla hän on näyttelijäntyötään tehnyt. Kirjassa Heidi kertoo teinivuosien kapinoistaan, perheensä suuresta surusta, kun isoveli Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa, teatterimaailman lumovoimasta ja kääntöpuolesta, kilpailusta ja kateudesta, sekä vastuusta, kun vanhemmat vanhenivat ja kuolivat pitkään sairastettuaan. Myös Heidin aviomies Seppo Maijala on näyttelijä - eikä jälkikasvukaan ole kauaksi luovuuden puusta pudonnut.