Lilli Puurula

Koneisto pitää pyörät pyörimässä,vaikka toisinaan kaipaa huoltoa. Kun huolehtii öljyämisestä,pyörivät rattaat tasaisesti. Toisinaan vauhti voi hidastuatai alkaa nykimään, on epätasaista. Joku leivänmuru on päässyt rattaisiin,kuka sinun käski kaivaa sitä leipäveitsellä? Silloin tällöin elämä tuo meille erilaisia vastoinkäymisiä. Ne haastavat meidät. Joskus hyvinkin raskaasti. Ei niillä mitään tarkoitusta ole, eikä aina opetusta. Joskus ne opettavat meille jotain itsestämme tai muista. Tai sitten niistä jää vain muutama sana runokirjaan.

Kun esirippu sulkeutuu ja yleisö poistuu,alkaa oikea näytös. Kun meikit pyyhitään ja vaatteet riisutaan,on se näytelmän päätös. Kuka näkee sinut roolisi takaa,kuka elämän kanssasi jakaa. Kenen kanssa voit olla hiljaa, itkeä. Esitys on päättynyt, on aika lähteä. Kuinka eräästä hehkumattomasta tuli kahvilla uitettu äiti. Hetkiä kolmenkymmenen ensimmäisen ikävuoteni varrelta. Paljon olen elämäni aikana kokenut, paljon on toivottavasti kokematta. Runoja olen kirjoittanut aina enemmän, toisinaan vähemmän. Silloin kun puhe on loppunut, ovat vihkot täyttyneet. Tässä osa pöytälaatikkoni aarteista.