Maaria Lappalainen

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Se on normaalia. Ikävä kyllä paljon on myös sellaista kipua, jota ei pitäisi olla. Kipua, joka ei kasvata meitä ihmisinä vaan sotii eettisiä arvoja vastaan. Missä on vika, kun avunhuuto kajahtaa ilmaan, eikä kukaan kuule? Sitä mukaa kun turvattomuuden tunne kasvaa, korvatulppien myyntikin näköjään nousee pilviin. Emme tahdo kuulla tarinoita kivusta. Tämä runokirja kuitenkin sisältää ainoastaan kertomuksia vääryyksistä ja ihmiskohtaloista. Se lukee ken kyyneliltään uskaltaa.

Omistettu on esikoiseni. Vaikka se on pieni, se tuntee jo maailman kylmyyden ja tahtoo ympärilleen lämpöä. Se ihmettelee, minne ovat hävinneet luottamus, ymmärrys, myötätunto, hyväntahtoisuus, inhimillisyys, tuki, turva ja ennen kaikkea rakkaus. Kun maailmassa kaikki monimutkaistuu ja välinpitämättömyys lisääntyy, niin sitäkin tärkeämpää on, etteivät tukipilarit, tukiverkostot ja ystävät hajoa.