Maaria Ylikangas

Mistä kriitikot tulevat ja miksi he ovat niin ilkeitä? Onko kritiikki vain yhden ihmisen mielipide? Millaista valtaa kriitikko käyttää? Miksi kritiikkiä ylipäänsä tehdään? Kun arkikielessä joku saa kritiikkiä, hän saa läksytyksen. Taidekritiikin rooli ja päämäärä on kuitenkin jokin muu. Kriitikoilla itsellään on monenlaisia käsityksiä työstään, mutta ne eivät eroa toisistaan läheskään yhtä paljon kuin yleisön käsitys kriitikoista. Tässä esseeteoksessa maamme näkemyksellisimpiin kirjallisuuskriitikoihin kuuluva Maaria Ylikangas kuroo kiinni tätä ymmärryksen kuilua. Hän pohtii, mitä kritiikki on, mitä sen päämäärät ovat ja mitä sillä voisi tehdä. Hän avaa kriitikon työn arkisia olosuhteita ja analysoi, mitä viime aikojen ”kritiikkikohut” kertovat suhteestamme kritiikkiin. Lisäksi kirjassa teilataan Sinuhe, egyptiläinen ja Sankarikriitikon hahmo. Kritiikistä sopii kaikille taiteesta ja kulttuurikeskustelusta kiinnostuneille. Se on oodi taiteen kanssa ajattelemiselle ja täynnä nautinnollisen tarkkoja havaintoja sekä älykästä analyysia taiteen ja yhteiskunnan ajankohtaisista ilmiöistä. Teos on erinomaista luettavaa myös taiteita tai kirjoittamista opiskeleville.

”En anna kenenkään ohittaa käsitteitä. Ne jotka ohittavat, tekevät ajattelun konkurssin liian nuorina, eivätkä myönnä olevansa sumussa silloinkaan kun ovat.” Autofiktio on essee minästä ja sumusta. Se lähestyy autofiktion käsitettä hitaasti ja ehkä hieman myöhässä. Kun minää ei ajattele identiteettinä tai vakaana merkityksenä, vaan ehdotuksena ja muunnelmana henkilöistä, historioista ja tilanteista, mitä syntyy? Autofiktio puhuu minän avoimuuden ja häilyvyyden puolesta. ”Kirjallisuudella on erityinen vapaus ja velvollisuus näyttää niitä keinoja, jotka rakentavat totuuksiksi kutsumiamme asioita, sitä, miten kerromme totuuden, miten rakennamme sen tästä kieltämättä usvaisesta ja epämääräisestä kokonaisuudesta, joka on kirkkaanakin päivänä osittainen.”

Essee on utopian tekstilaji - haaveilun ja harhailun harjoitusta. Säihkyvät utopiat tarjoaa näkymän esseen mahdollisuuksiin: siinä kymmenen eri alojen kiinnostavinta taiteilijaa ja kirjoittajaa on kirjoittanut esseen vapaasti omista lähtökohdistaan. Kokoelman tekstit tutkivat esimerkiksi ruumiillisuutta afrosuomalaisesta ja saamelaisesta näkökulmasta, feminististä taloutta, queeria havaintoa ja ilmaisuvoimaa sekä feministisiä utopioita. Tulos on virkeä kuin mixtape-kasetti, karkkipussi, jonka äärellä voi nauttia ja yllättyä. Se on myös näyttävä kokonaistaideteos, sillä visuaalinen toimittaja Arja Karhumaa on luonut jokaiselle tekstille uniikin ulkoasun yhteistyössä kirjoittajien kanssa.