Maarit Hytönen

Suomalaisten uskonnollisuudessa ja suhteessa kirkkoon on meneillään sukupolvien välinen murros. Tämä ilmenee erityisesti millenniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien uskontosuhteessa. He arvioivat kriittisesti jäsenyyttään uskonnollisissa yhteisöissä ja irtautuvat perinteisistä uskonnonharjoituksen tavoista. Millenniaalit eivät välttämättä kaipaa uskontoa oman elämänkaarensa juhlahetkiin eivätkä välitä uskontoa lapsilleen. 2000-luvulla kirkollisten vihkimisten ja kasteiden osuus onkin laskenut nopeasti, samoin kirkossakäynti juhlapyhinä. Uskonto arjessa ja juhlassa esittelee sitä, millaisia muotoja uskonto saa suomalaisten arkisessa elämässä. Kirja käsittelee arvojen ja asenteidenmuutosta sekä suomalaisten sitoutumista uskonnollisiin yhteisöihin. Tutkimus esittelee suomalaisten uskomusmaailman muutoksia ja heidän ajatuksiaan rukouksesta ja hiljentymisestä. Ensimmäistä kertaa on selvitetty sitä, mitä kirjallisuutta ja musiikkia suomalaisetpitävät elämänkatsomuksellisesti tärkeänä. Kirjassa käsitellään myös auttamista, vapaaehtoistyötä ja kristillistä kasvatusta sekä nostetaan esiin ajankohtaisia kysymyksiä, kuten suhtautuminen yhteiskunnalliseeneriarvoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Uskonto arjessa ja juhlassa on osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosien 2016-2019 nelivuotiskertomusta, ja siinä hyödynnetään useitakysely- ja tilastoaineistoja. Kirja tukee kirkon toiminnan suunnittelua ja kehittämistä sekä toimii oppi- ja kurssikirjana, ja sen ovat kirjoittaneetKirkon tutkimuskeskuksen johtaja ja tutkijat.

Tässä tutkimuksessa luodaan empiirisiin kyselyaineistoihin perustuva kuvaus luterilaisuudesta tämän päivän Suomessa. Siinä tarkastellaan luterilaisuutta suomalaisten katsomuksissa ja arvoissa, luterilaisuuden yhteiskunnallista merkitystä sekä evankelis-luterilaisen kirkon roolia yhteiskunnallisena toimijana ja luterilaisen perinteen ylläpitäjänä ja muokkaajana. Tutkimuksessa käsitellään uskonnollista kenttää ja uskontojen vuorovaikutusta Suomessa. Siinä analysoidaan suomalaisten luterilaisia arvoja sekä niiden vaikutusta kirkon musiikki- ja kulttuuriperinteessä ja kristillisessä kasvatuksessa. Lisäksi tarkastellaan suomalaisten auttamistahtoa ja kirkon diakoniatyötä, kristillisten perinteiden näkymistä yhteiskunnassa sekä kirkkoa julkisena keskustelijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkimus on toinen osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2012-2015, ja sen erityisenä tehtävänä on kirkon toimintaympäristön analyysi. Kertomuksen ensimmäinen osa, Erilaistuva kirkko, kuvaa kirkon toimintaa kokonaiskirkon ja eri työalojen näkökulmasta. Nelivuotiskertomuksen tarkoitus on palvella kirkon ja seurakuntien toiminnan suunnittelua ja kehittämistä, ja se tehdään kirkolliskokouksen toimeksiannosta.

Arkinen kutsumus virkana, johon Jumala kutsuu jokaista ihmistä, on luterilaisen teologian ominaispiirre. Vaikka kutsumus on aika ajoin saattanut tuntua vanhanaikaiselta menneen maailman jäänteeltä, se nivoutuu olennaisella tavalla moniin reformaation keskeisiin teologisiin oivalluksiin. Kutsumus on sisällöltään myös yllättävän moderni ajatustapa työhönsä koko sydämestään sitoutuneesta ihmisestä. Tässä kirjassa kutsumusajattelua tutkitaan kirkon asiakirjoissa ja kannanotoissa sekä saarnoissa ja lopuksi tavallisten suomalaisten elämässä kysely- ja lehtiaineiston valossa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kutsumukselle rinnakkaisia sanamuotoja sekä pohditaan syitä, jotka ovat olleet kutsumusajattelun esteenä. Kirjoittaja on TT, dos., pastori ja tutkija Maarit Hytönen Kirkon tutkimuskeskuksesta.

Kuolema yhdistää kaikkia ihmisiä, mutta kuoleman jälkeisestä on monenlaisia käsityksiä. Nämä erilaiset käsitykset tulevat esiin niin kuolemaa koskevissa kyselytutkimusten tuloksissa kuin Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Tässä kirjassa tutkitaan kolmen tunnetun suomalaisen teologin Osmo Tiililän, Irja Kilpeläisen ja Martti Lindqvistin käsitystä kuolemasta, kuolemaan valmistautumisesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Teologian elämänläheisyys johtuu Tiililän mukaan sen työskentelystä kuolemaan liittyvien asioiden kanssa. Kuolema, lunastus, kadotus ja iankaikkinen elämä liittyvät jokaiseen persoonaan. Kilpeläisen mukaan ei vain kuolema vaan pohjimmiltaan koko elämä on luonteeltaan luopumista. Luopumisen taito on uuden vastaanottamisen taitoa. On opittava luopumaan uskoen, että tilalle tulee jotakin uutta. Elämän rajallisuuden edessä ihminen asettuu omalle paikalleen ihmiskunnan ketjuun - elämän lahjan saaneiden ja siitä luopumaan joutuvien joukkoon. Ihmisen elämää verrataan usein perhoseen. Lindqvistin mielestä kuolema on toinen nimi elämälle. Mitä koteloitunut toukka luuli kuolemakseen, on muiden silmissä perhonen.