hetki on avara kaikkeudenlaajuinen ja suppea piste siinä on kaikki ja ei mitään se on tämä hetki se on puu se palaa tuhkaksi lämmittää hengitän Maarit Koivurova pohtii runoissaan aikaa ja ihmisyyttä. Runoissa on filosofisia, psykodynaamisia ja teologisia näkökulmia. Ihmisten parissa tehty työ ja oma elämänkokemus kulkevat runoissa mukana: silmin havaittu, unimaailma ja alitajunta käyvät vuoropuhelua hänelle rakkaan kielen ja kirjoittamisen keinoin. Runoja hän on kirjoittanut nuoresta saakka, niinpä hänen tapansa katsoa maailmaa ja elämää on ikään kuin jatkuvaa sisäistä kirjoittamista.