Maarit Nermes

Ns. digitalisaatio merkitsee ennen kaikkea kansalaisten hyvinkin arkaluontoisten tietojen keräämistä, tallentamista, käyttämistä ja myymistä pääosin ilman lupaa. Kyse on massiivisesta datan ryöstöstä johon syyllistyvät niin valtiot kuin digijätit. Siellä seassa häärivät tiedustelupalvelut, trollit, hakkerit ja verkkorikolliset. Digitalisaatiosta on tehty vaihtoehdoton pakko tai vääjämätön ”luonnonlaki”, sillä laitteet nimetty propagandatehtaissa älylaitteiksi ja järjestelmät ekosysteemeiksi. Orwell-digitalisaatio vie ihmisoikeudet - ennen kaikkea yksityisyyden suojan - ja rapauttaa demokratian ja sivistyksen. Vaikka digitalisaation kerrotaan edistävän demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia, johtava digilahkon valtio Kiina ei ole länsimaalaistumassa, vaan länsimaat ovat kiinalaistumassa. Googlen johtajien mukaan kaikki digitalisaatiota välttelevät kansalaiset ovat epäluottevia, siksi heitä pitää valvoa ja seurata tarkasti sekä tarvittaessa rajata kansalaisoikeuksia. Olemme matkalla digifasismiin, mutta se ei näytä kiinnostavan ketään. KVG?

Ovatko maankäytön käytännöt muuttuneet rakentamisen hullujen vuosikymmenten, 1960- ja 1970-lukujen jälkeen? Oikeustieteen professori Hannu Tapani Klami ruoti Turun tauti -kirjassaan 1982 kaavoituksen ja rakennussuojelun ongelmakohtia ja kansanvallan kriisiä suomalaisessa ympäristöpolitiikassa. Turun taudin on sanottu loppuneen 1980-luvulla. Kuitenkin esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 alkajaisiksi kaupungissa purettiin kulttuurihistoriallisesti arvokas ns. Sininen talo. Tässä teoksessa etsitään vastauksia siihen, onko mikään muuttunut 1980-luvulta nykypäiviin. Kirjassa selvitellään laajasti, miten Turussa maankäytön suunnittelua toteutetaan. Laajemmin esitellään neljä merkittävää kaavoitustapausta 1990-2010-luvuilta: Sininen talo, Telakkaranta, Kirjastosilta ja Toriparkki. Kirjan kirjoittajat - toimittaja, DI Maarit Nermes ja kääntäjä, FM Pauliina de Anna - ovat seuranneet vuosikymmenten ajan Turun kaupungin hallintoa sekä järjestelmän sisältä että sen ulkopuolelta. P

Ydinvoiman piti olla ikuista, edullista ja puhdasta sähköntuotantoa.1950-luvulla atomisähkön kerrottiin olevan niin halpaa, että sen kustannuksia ei kannattanut edes laskea. Kun tuotantokuluja kuitenkin ryhdyttiin laskemaan, viimeistään 1980-luvulla havaittiin, että ydinsähkö on kannattavaa vain valtioiden tukemana. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa myönnetään jo avoimesti, että uraanivoima tarvitsee subventioita. Fissiosähkön tukeminen on ollut alusta lähtien massiivista tutkimustuesta ja uraaninlouhinnan avustuksista onnettomuus- ja ydinjätekustannusten subventioihin. Tukea ei ole vain se, mikä maksetaan suoraan valtioiden budjeteista, vaan myös ne atomilaitoksien kustannukset, joita yhtiöiden ei tarvitse maksaa esimerkiksi verohelpotusten, valtioiden lainatakuiden tai onnettomuusvastuiden rajaamisen vuoksi. Suomessa on käytössä aivan poikkeuksellinen energia-alan tukimuoto, joka kohdistuu pääasiassa ydinvoimaan. Osakkaat voivat ostaa sähköä omista-mastaan ns. mankala-yhtiöstä omakustannushintaan. Yhdysvalloissa on laskettu ydinvoiman tueksi jopa 200 prosenttia markkinasähkön hinnasta. Tässä teoksessa esitetään karkea laskelma Suomen ydinvoiman tuista. Kyseessä on ensimmäinen arvio atomivoiman subventioista maassamme.

Medborgarmedieboken berättar om hur medieformen, som föddes i Latinamerika,anlände först till Nordamerika och sedan till Europa, Afrika och Asien. Medborgarmedierna har under årtionden producerat icke kommersiell medborgarjournalism för radio, television och nuförtiden lähtökohtainternet. Medborgarmedierna hargett en röst åt dem som ingen haft, som t.ex. invandrare, ursprungsbefolkningar, arbetslösa, psykpatienter och fångar, men också åt olika grupper i majoritetsbefolkningen. Medborgarmedia fungerar som utbildnings- och bildningsorganisation och som redskap för att aktivera gemenskaper och för utveckling. Dessutom breddar den mediefältet och erbjuder media- och IT-utbildning. I världen fungerar tusentals medborgarmedier. I Europa fungerar medborgarmedier i så gott som alla EU-medlemsländer, även i Finland, trots att medborgarmedian inte erkänns i landets kommunikationslagstiftning. Speciellt för Finland är de huvudsakligen Österbottninska finlandssvenska lokaltelevisionerna. I nuläget fungerar i Finland fem radio- och ett tjugotal televisionskanaler och några nätmedier. Boken du har i din hand är en översättning av den första finska faktaboken om denna av Europeiska unionen, UNESCO och Världsbanken erkända medborgarmedian.

Masennusta on pidetty kansansairautena, koska niin moni päätyy masennuseläkkeelle. Samaan aikaan on kerrottu, että meillä on tehokas hoito depressioon, ne onnellisuuspillerit eli masennuksen täsmälääkkeet. Nykyisen tiedon valossa pikemminkin vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeiksi kutsuttujen keskushermostolääkkeiden nauttiminen lisää masennuksen uusiutumista. Lääkkeet ovat osoittautuneet lähinnä lumevaikutteisiksi aivopillereiksi. Miten näin pääsi käymään? Miten on mahdollista, että masennuslääkkeet on hyväksytty myytäviksi ja niitä pidetään edelleenkin "hyvänä hoitona"? Aivojen vuosikymmenen, 1990-luvun vanavedessä psykiatriasta tuli biologista, jolloin mielenhäiriöt alettiin luokitella aivosairauksissa. Takana oli sekä uuskonservatiivinen ideologia että lääketeollisuuden rahat ja strategiat. Lääkeyhtiöt alkoivat voimallisesti rahoittaa ns. näyttöön perustuvia hoito-ohjeita, koska uudet, serotoniinitasoa aivoissa nostavat SSRI-lääkkeet oli julistettu masennuksen syiden hoidoksi, vaikka väitteiden takana olevan ns. monoamiinihypoteesi on tieteellisesti väärä. Lääketeollisuus on vaikuttanut diagnoosien laadintaan, hoito-ohjeisiin, tutkimuksien rahoittamiseen ja niiden julkaisemiseen tai julkaisematta jättämiseen sekä lääkäreihin ja potilaihin koulutuksen, yhteistyön ja viestinnän kautta. On saatu aikaiseksi yhä enemmän lääkittäviä, yhä enemmän masennuseläkeläisiä, yhä enemmän depression vuoksi sairauslomalla olevia, mutta farmafirmoissa kassakoneet ovat laulaneet.

Yhteisömediakirja kertoo, miten Latinalaisessa Amerikassa syntynyt mediamuoto saapui ensin Pohjois-Amerikkaan ja sitten Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Yhteisömediat ovat tuottaneet vuosikymmeniä ei-kaupallista kansalaisjournalismia radioihin ja televisioihin sekä nykyään internetiin. Kansalaismediat ovat antaneet äänen äänettömille, kuten maahanmuuttajille, alkuperäiskansoille, työttömille, mielenterveyskuntoutujille ja vangeille, mutta myös erilaisille valtaväestön ryhmille. Yhteisömedia toimii koulutus- ja sivistysorganisaationa, yhteisöjen aktivoinnin sekä kehityksen välineenä. Lisäksi se monipuolistaa mediakenttää ja tarjoaa media- ja IT-koulutusta. Maailmalla toimii tuhansia yhteisömedioita. Euroopassa kansalaisviestimiä toimii liki jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa, myös Suomessa, vaikkei yhteisömediaa ole maamme viestintälainsäädännössä tunnustettu. Suomen erikoisuus on pääosin Pohjanmaalla sijaitsevat suomenruotsalaiset lähitelevisiot. Nykyisin Suomessa toimii viisi radio- ja toistakymmentä televisiokanavaa sekä muutamia nettimedioita. Kädessäsi oleva teos on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja tästä Euroopan unionin, UNESCOn ja Maailmanpankin tunnustamasta kansalaismediasta.