Kiertokulku Liian paljon pahaa maailmassa liian monta hyljättyä yksinäistä kuin kulkukoirat kipuineen Liian monta rikottua saviastiaa vuotavine unelmineen haihtuvine unineen Yhden yhtäkään en niistä tavoita ja se vähä mitä voin auttaakseni vie sekin voimani ja syö sisimpäni Mutta aina vain minun savinen ruukkuni ja matala majani täyttyy unelmilla uudelleen - valuakseen kuivaan erämaahan jälleen