Maarit Turtiainen

Sota vei Hiljan ja Unton elämän panttilainaamoon, eikä antanut sitä ehjänä takaisin. He eivät puhuneet sodasta tai rajan taakse jääneestä nuoruudesta pojalleen, silti sodan koettelemukset loivat varjonsa myös Joukoon. Suomesta turvaa etsinyt Said tunnistaa Hiljan ja Unton ikävän sinne, minne ei voinut palata. Hän lähtee Joukon kanssa matkalle, joka muuttaa heidät molemmet. Marttinansaari on vahva ja koskettava romaani sodan perinnöstä ja sanomattomien sanojen varjosta. Se on kertomus rakkaudesta, syyllisyydesta ja juurista, jotka on löydettävä, jotta voi kasvaa täydeksi itsekseen. Marttinansaari on Maarit Turtiaisen kolmas romaani. Punainen paasto (WSOY) ilmestyi 2012, Eilisen seitit 2015 (Compania Comder). Kriget lämnade Hiljas och Untos liv på pantlånekontoret och det dt fick tillbaka efter kriget var söndertrasat. Bland 400 000 andra finländare evakuerades de från områden som överlämnades till Sovjet. De miste ön de hade fötts på och det nya hemmet i staden Sortavala. De pratade aldrig om kriget med sin son Jouko. Hilja och Unto hade inte tid att tänka på det gamla, livet skulle ju byggas upp på nytt. Men det de inte visste var att just det som det tigits om hemma skulle tvinga Jouko att flytta till Sverige efter studenten. När Said kom som flykting till Finland kände han igen samma längtan hos Hilja och Unto som han kände, längtan dit man inte kan återvända, och de blir vänner. När Hilja och Unto dör måste Jouko ta ett svårt beslut och han och Said gör en resa som kommer att förändra deras liv. Marttinansaari är en starkt berättad bok, som berör. Den skildrar det arv kriget lämnar efter sig, hur dess skuggor når också de som fötts efter kriget. Det är en berättelse om kärlek, skuldkänslor och rötter och sökandet efter dessa för att bli en hel människa. Marttinansaari är Maarit Turtiainens tredje roman. Hon debuterade 2012 med Punainen paasto (WSOY), Eilisen seitit kom ut 2015 (Compania Comder).

Ruotsinsuomalainen Helena matkustaa Turkin Bodrumiin,vaikka oli päättänyt ettei palaisi sinne koskaan. Tytär Sini on pakottanut Helenan matkaan. Turkissa Helena etsii kuusitoista vuotta sitten kohtaamaansa miestä. Laukussa hänellä on kirjekuori, joka on lojunut avaamattomana vaatekaapin piilossa äidin hautajaisista lähtien. Helena rimpuilee eilisen seiteissä. Jokainen valhe saa ne tarttumaan tiukemmin hänen ympärilleen. Löytääkö Helena Turkista sen, mitä etsii? Voiko perhe antaa hänelle anteeksi menneisyyden virheet – ja voiko hän antaa anteeksi itselleen?

”Hän tarkisti, että pöytä oli puhdas ja asetti huolellisesti kopioidut suurennokset järjestykseen. Ensimmäisessä kuvassa negatiivien päällekkäisvalotus loi ehkäisypillereistä hohtavan sädekehän hänen päänsä ympärille.” Sadun ei pitänyt jäädä tänne. Mutta hän on jo rakastunut Umutiin, ja tuoksuvana hehkuva Istanbul tuntuu kotoisalta. Voisiko hän tehdä tänne kodin, siitäkin huolimatta että Umutin perhe pitää häntä siveettömänä eivätkä viranomaiset arvosta kurdimielenosoitusta valokuvaavia vieraita? Huolimatta siitä, että hän on luvannut palata kotiin ja mennä Peterin kanssa kihloihin? Paastokausi paljastaa armottomasti islamin asettamat ehdot elämälle ja ajaa Sadun häpeästä sikiävien valheiden verkkoon, josta on vaikea päästä irti.