Tämä kirja sai alkunsa 2000-luvun alkuvuosina kirjoittajan käärmekammoon pureutuvana esseekokoelmana. Se laajeni vähitellen elämäkerraksi, jossa tärkeä osa on vuosikymmeniä sitten alkanut meditoiminen; visiot, mielikuvamatkat sekä piirrokset ja tekstit, jotka ovat syntyneet osittain automaattisesti, ilman tietoisen minän ohjausta. Tekstien ja kuvien aiheita peilataan eri sivistyspiireille tyypillisiin myytteihin ja symboleihin, joita kirjan loppuosassa analysoidaan laajasti. Perimmäiseksi ahdistuksen syyksi tuntuu jäävän äidin kaipuu, jota sota-aikana kaksi eri kertaa Ruotsiin lähetetty lapsi tuntee koko loppuelämänsä.