Maija Sirkjärvi

Sivistynyt ja eräässä kohujulkimokohussa ryvettynyt jätkäsaarelainen parturikampaaja Esteri kuulee LVI-asentajamiehensä perineen talon kehyskunnan keskiluokkaidyllistä. Se tuntuu joko kultaiselta häkiltä tai hyvältä flippauskohteelta. Ainakin se olisi taas pakopaikka: aiemmin hän pakeni kulttuurikotiaan pintaliitopiireihin. Miten kauan itseään voi paeta, kunnes paljastuu huijariksi? Pian Esteri jo vajoaakin omakotitaloalueen absurdismin pinnan alle ja syvemmälle kiellettyyn rakkauteen elitististä veljeään kohtaan. Odotettu esikoisromaani näyttää ristiriitaisen päähenkilönsä perversion koko mitassaan. Se on myös aika siveellinen kuvaus Lokki-lamppuja vilisevään naapurustoon eksyneestä minuudesta.

Morsiusliikkeen sovituskopissa käydään erikoinen dialogi, naapurit äityvät väkivaltaisiksi, huonosti käyttäytyvä lapsi viedään hoitoon manaajalle ja siskonsa kanssa asuva mies alkaa purkaa aggressioitaan toden teolla. Hurrikaanien lailla novellien henkilöt ajautuvat jollakin tapaa häiritsemään joko omaa tai toisten elämää, eikä siinä oikein hyvin käy kenellekään. Esikoisnovellikokoelma liikkuu kauhun ja kumman maastoissa. Sen taidokkaat ja ihmeellisen hauskat novellit jättävät oudon olon ja halun lukea uudelleen: mitä minä juuri luin, miten ihmeessä tarina vei tähän? Sirkjärvi on hurja kirjoittaja. Hän yhdistelee mennen tullen kauhuklassikoita, populaarikulttuuria ja tarkkaa realistista ja surrealistista kuvastoa. Barbara ja muita hurrikaaneja on kuristavista tunnelmistaan huolimatta kevyttä luettavaa, niin liukkaasti Sirkjärvi antaa äänen absurdeille ja vinoille päähenkilöilleen.