Maiju Wuokko

1990-luvun puolivälissä perustettu Suomen Yrittäjät (SY) joutui aluksi kolkuttelemaan suljettua ovia. Suurten työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen sisärinkiin ei ollut asiaa. Kolme vuosikymmentä myöhemmin tilanne on toinen: SY on noussut suomalaisen työmarkkinapolitiikan kovaan ytimeen. Työn liike on kertomus tästä muutoksesta. Matkan varrella yrittäjäjärjestö koki karvaita pettymyksiä, poliittisia takaiskuja ja haljuja torjuntavoittoja ennen keskeisten tavoitteidensa läpimurtoa. Historiantutkija, dosentti Maiju Wuokon tutkimus perustuu laajaan arkistoaineistoon ja keskeisten toimijoiden haastatteluihin. Se analysoi yrittäjäjärjestön työmarkkinapoliittisia tavoitteita, toimintatapoja ja strategisia ratkaisuja 1990-luvulta 2020-luvulle. Samalla teos tarjoaa uuden näkökulman suomalaisen työmarkkinapolitiikan murrokseen ja etujärjestöjen välisiin voimasuhteisiin.

Suomalaisessa työmarkkinahistoriassa on draaman aineksia. Siinä leimuavat suuret tunteet ja vahvat intohimot. Syystäkin, sillä kyse on kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavista tärkeistä asioista: palkoista, työajan pituudesta, veroista, lomista, eläkkeistä, työttömyysturvasta ja sosiaalietuuksista. Työmarkkinoilla vaikutetaan maan talouskehitykseen ja poliittiseen järjestelmään, jopa kansainväliseen asemaan. Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) julkistivat väliaikaiseksi tarkoitetun järkikihlauksensa, joka kesti seuraavat kahdeksankymmentä vuotta. Liitosta kehittyi sotienjälkeisellä ajalla kolmikantainen korporatistinen järjestelmä tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Työmarkkinajärjestöt käyttivät vastedes osaa vallasta, jonka parlamentaarisessa demokratiassa piti kuulua eduskunnalle tai valtioneuvostolle. Työnantajat eivät koskaan olleet tyytyväisiä loputtomiin kihlajaisiin, mutta silti kolmikanta kesti ja tupoja tehtiin vuosikymmenestä toiseen. Miksi? Miten systeemi on syntynyt, kehittynyt ja sinnitellyt hengissä? Mitä sille on tapahtumassa 2020-luvun kynnyksellä? Loputtomat kihlajaiset on historiantutkijoiden kompakti kokonaisnäkemys suomalaisista työmarkkinasuhteista sotienjälkeisellä ajalla, tammikuun kihlauksesta tupojen väitettyyn kuolemaan. Kirjan fokuksessa ovat erityisesti työnantajat.