Ikävä johon tuuli ei osu on Lahtimiehen toinen runoteos, jossa rakkaus löytyy yhteydestä toiseen ihmiseen ja omaan itseen. Niin runoissa kuin kuvissakin on vaikutteita Lapin luonnosta.iho ei muista sanojavain sylin ikävä toiseen syliinpimeän tullen katseet kääntyvät pois oliko niitäei ääntä, ei valoapimeässä kosketus jää
