Mäntyniemen herran viiltävät muistiinpanot elämästä kuilun pohjalla YK-kokouksista EU-huippukokouksiin, Kremlistä Washingtoniin, Mänttä-Vilppulasta Ähtäriin. Mäntyniemen herra kertoo elämästään huipulla – siitä kiehtovasta elämästä, jonka salaisuuksia hän on pelkäämättömästi paljastanut Image-lehden suosituissa päiväkirjoissaan. Nyt päiväkirjat on viimein koottu kirjaksi, ja sisäpiiritietojen lisäksi niissä kerrotaan myös runollinen tarina suomalaisesta miehestä, yksin, hauraana, vereslihalla. Ote kirjasta Vuoteni, elämäni HUHTI–TOUKOKUU 2013: PÄIVÄ MURMELINA 22.4. Tätä on kaivattu! Kalsarikännit television edessä. Ässät–Tappara. Jenni leikkii Anne Frankia ullakolla. Illalla päädyn humalassa kirjoittamaan Facebookiin ”Ymmärrättehän menon meillä”. Aamulla itsesäälini kaduttaa. 23.4. Bhutanin, Marokon ja Filippiinien suurlähettiläät jättävät valtuuskirjeensä. Testaan Bhutanin suurlähettiläälle vitsiä ”Bhutan-kaasusta”. Ei toimi, vika lienee lähettilään englannin ymmärtämisessä. 24.4. Huippupäivä! Pitkäaikainen toive toteutuu: saan keskustella Murmanskin kuvernöörin kanssa Murmanskin ja Suomen mahdollisesta yhteistyöstä! 24.4. Ironia, yllättävän vaikea laji. 25.4. Meillä Lennu, Halosella Miska ja Rontti, Ahtisaarella Marko. Korvaammeko me vallan puutteen lemmikkieläimillä? 27.4. Puhe veteraanipäivien pääjuhlassa. Puhun selkokielellä, niin kuin lapsille, jotta ymmärtäisivät. 1.5. Tässä sitä taas seistään. Laulavat minulle vapputervehdystä. Kysyn kuiskaten Jenniltä, onko traditio vain kohtelias nimi hiljaiselle kidutukselle. Jenni juoksee huoneeseensa itkemään. Ymmärrättehän menon meillä.