Marcel Proust

Marcel Proust (1871–1922) vokste opp i et borgerlig, beskyttet miljø like utenfor Paris. I sine unge år førte han en fornem tilværelse blant overklassen, men samtidig led han av kronisk astma og trengte tilsyn. Da moren døde i 1905, trakk han seg gradvis tilbake fra offentligheten. Fra 1910 tilbrakte han mye av sin tid på soverommet, hvor han sov om dagen og skrev om natten. Med dette som ytre betingelser skapte Proust den store romansyklusen På sporet av den tapte tid. Verket var fra Prousts side opprinnelig tenkt som en roman i tre bind, men den franske forleggeren ga den siden ut i femten. Uten Albertine utgjør bind elleve – av i alt tolv – i den innbundne, norske utgaven. Med På sporet av den tapte tid var Proust med på å endre romankunsten på avgjørende vis. Den tradisjonelle psykologiske roman ble avløst av en mer innoverskuende og springende fortellerform. Romanen er i en viss forstand også en selvbiografi, en skildring av en kunstners søken tilbake til barndom og oppvekst. En sentral ledetråd blir hvordan den spontane erindring gjør det mulig å gjenopprette spor av fortid. For Proust er det tapte paradis det eneste sanne, den indre verden det eneste virkelige.

Longtemps, je me suis couch de bonne heure. Le c l bre incipit de La Recherche du temps perdu est nonc par un narrateur insomniaque qui se rem more les diff rentes chambres coucher de son existence. Il voque ainsi les souvenirs de Combray, lieu de vill giature de son enfance...

n Search of Lost Time (French: la recherche du temps perdu) - previously also translated as Remembrance of Things Past - is a novel in seven volumes, written by Marcel Proust (1871-1922). It is considered to be his most prominent work, known both for its length and its theme of involuntary memory, the most famous example being the "episode of the madeleine" which occurs early in the first volume. It gained fame in English in translations by C. K. Scott Moncrieff and Terence Kilmartin as Remembrance of Things Past, but the title In Search of Lost Time, a literal rendering of the French, has gained usage since D. J. Enright adopted it for his revised translation published in 1992. The novel recounts the experiences of the Narrator (who is never definitively named) while he is growing up, learning about art, participating in society, and falling in love. The Narrator begins by noting, "For a long time, I went to bed early." He comments on the way sleep seems to alter one's surroundings, and the way Habit makes one indifferent to them. He remembers being in his room in the family's country home in Combray, while downstairs his parents entertain their friend Charles Swann, an elegant man of Jewish origin with strong ties to society. Due to Swann's visit, the Narrator is deprived of his mother's goodnight kiss, but he gets her to spend the night reading to him. This memory is the only one he has of Combray, until years later the taste of a madeleine cake dipped in tea inspires a nostalgic incident of involuntary memory. He remembers having a similar snack as a child with his invalid aunt Leonie, and it leads to more memories of Combray. He describes their servant Fran oise, who is uneducated but possesses an earthy wisdom and a strong sense of both duty and tradition. He meets an elegant "lady in pink" while visiting his uncle Adolphe. He develops a love of the theater, especially the actress Berma, and his awkward Jewish friend Bloch introduces him to the works of the writer Bergotte. He learns Swann made an unsuitable marriage but has social ambitions for his beautiful daughter Gilberte. Legrandin, a snobbish friend of the family, tries to avoid introducing the boy to his well-to-do sister. The Narrator describes two routes for country walks the child and his parents often enjoyed: the way past Swann's home (the M s glise way), and the Guermantes way, both containing scenes of natural beauty. Taking the M s glise way, he sees Gilberte Swann standing in her yard with a lady in white, Mme Swann, and her supposed lover: Baron de Charlus, a friend of Swann's. Gilberte makes a gesture that the Narrator interprets as a rude dismissal. During another walk, he spies a lesbian scene involving Mlle Vinteuil, daughter of a composer, and her friend. The Guermantes way is symbolic of the Guermantes family, the nobility of the area. The Narrator is awed by the magic of their name, and is captivated when he first sees Mme de Guermantes. He discovers how appearances conceal the true nature of things, and tries writing a description of some nearby steeples. Lying in bed, he seems transported back to these places until he awakens...

First published in 1913, Swann's Way is the first in the seven volumes novel "Remembrance of Things Past". There are two main parts to this book. The first part is the narrator's first-person reminiscences of being a sensitive little rich boy in the French countryside (and, at the end, in Paris). This portion contained probably the most incredible writing on the subject of memory and nostalgia. The second part of the book recounts a love affair between the little boy's adult neighbor, M. Swann, and the woman of dubious reputation with whom Swann becomes infatuated...

For a long time I used to go to bed early. Sometimes, when I had put out my candle, my eyes would close so quickly that I had not even time to say "I'm going to sleep." And half an hour later the thought that it was time to go to sleep would awaken me; I would try to put away the book which, I imagined, was still in my hands, and to blow out the light; I had been thinking all the time, while I was asleep, of what I had just been reading, but my thoughts had run into a channel of their own, until I myself seemed actually to have become the subject of my book: a church, a quartet, the rivalry between Fran ois I and Charles V. This impression would persist for some moments after I was awake; it did not disturb my mind, but it lay like scales upon my eyes and prevented them from registering the fact that the candle was no longer burning. Then it would begin to seem unintelligible, as the thoughts of a former existence must be to a reincarnate spirit; the subject of my book would separate itself from me, leaving me free to choose whether I would form part of it or no; and at the same time my sight would return and I would be astonished to find myself in a state of darkness, pleasant and restful enough for the eyes, and even more, perhaps, for my mind, to which it appeared incomprehensible, without a cause, a matter dark indeed.

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Rakkaus ottaa kahlehtivan muodon, ja kuvaus rakastavaisten repivästä riippuvuussuhteesta on kirkas ja kipeä.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” – Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Kertoja kokee ihmeellisen onnentunteen, mikä saa hänet oivaltamaan taiteen voiman. Taide on keino tavoittaa mennyt ja löytää elettyjen hetkien merkitys. Sarjan viimeinen osa solmii yhteen kokonaisuuden temaattiset langat.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” – Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Mustasukkaisuus riivaa kertojaa, ja hänen pimeä puolensa murtautuu esiin. Sodoma ja Gomorra on kuvaus rappiosta – kaikki, mihin kertoja on uskonut, näyttää hajoavan.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” – Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Kertoja kohtaa menetyksen surun, kun hänen isoäitinsä kuolee. Hän on jo kuin kotonaan seurapiireissä, mutta joutuu huomaamaan, että kimaltava ulkokuori voi kätkeä sisäänsä pelkkää tyhjää.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” - Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Kertoja siirtyy perheen suojista Pariisin seuraelämään. Hän tarkkailee ympäristöään ja oppii niin yhteiskunnallisen nokkimisjärjestyksen kuin seurapiiripelien säännöt.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” - Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Kertoja on matkustanut seurapiirien suosimaan lomakeskukseen hoitamaan terveyttään. Hän on pääsemässä irti isoäidin tiukasta otteesta ja löytää itsensä viehättävän tyttöryhmän keskeltä.

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme.” Swannin rakkaus” sukeltaa Pariisin pinnallisiin seurapiireihin ja pakkomielteiseen rakkauteen. ”Paikannimet: nimi” taas kuvaa sairaalloisen nuoren turhautumista unelmien törmätessä todellisuuteen.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” - Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme.” Combray” on alkusoitto romaanisarjalle, joka kuvaa tarkasti ja säälimättä ranskalaisen yläluokan rappiota ja uuden keskiluokan nousua. Madeleine-leivoksen maku herättää eloon lapsuuden maailman; menneisyys sulautuu nykyisyyteen.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” - Helsingin Sanomat

Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Hylätyn rakastajan kärsimykset saavat raivokkaita muotoja, ja rakkaan poissaolo piinaa kuin aavesärky. Viiltävän tarkka psykologinen kuvaus tallentaa tunnemyrskyn kaikki puolet.” Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” – Helsingin Sanomat

Du c t de chez Swann est le premier volume du roman de Marcel Proust, la recherche du temps perdu. Il est compos de trois parties, dont les titres sont: Combray, Un amour de Swann et Noms de pays: le nom. Et tout d'un coup le souvenir m'est apparu. Ce go t, c' tait celui du petit morceau de madeleine que le dimanche matin Combray (parce que ce jour-l je ne sortais pas avant l'heure de la messe), quand j'allais lui dire bonjour dans sa chambre, ma tante L onie m'offrait apr s l'avoir tremp dans son infusion de th ou de tilleul. La vue de la petite madeleine ne m'avait rien rappel avant que je n'y eusse go t ... Mais, quand d'un pass ancien rien ne subsiste, apr s la mort des tres, apr s la destruction des choses, seules, plus fr les mais plus vivaces, plus immat rielles, plus persistantes, plus fid les, l'odeur et la saveur restent encore longtemps, comme des mes, se rappeler, attendre, esp rer, sur la ruine de tout le reste, porter sans fl chir, sur leur goutelette presque impalpable, l' difice immense du souvenir.

Texte antérieur à l’écriture de la Recherche, Journées de lecture fut composé, dans sa première version, comme une préface à un ouvrage de l’auteur anglais John Ruskin. Y éclôt toutefois une poétique infiniment singulière, Marcel Proust esquissant là sa propre conception de l’expérience de lecture, et avec elle, déjà, de celle du temps qui passe. «Ce qui diffère essentiellement entre un livre et un ami, ce n’est pas leur plus ou moins grande sagesse, mais la manière dont on communique avec eux…»