Marcus Tullius Cicero

Oikeuspuheet ovat Marcus Tullius Ciceron tärkeintä ja herkullisinta tuotantoa, mutta niistä on suomennettu vain muutama ja nekin kauan sitten. Kuuluisaa puolustuspuhetta "Milon puolesta" (Pro Milone) ei ole aiemmin ollut saatavilla suomeksi. 18. tammikuuta 52 eKr. kaksi seuruetta kohtasi toisensa Roomasta kaakkoon johtavalla Via Appialla noin 20 kilometrin päässä Roomasta. Kello oli noin 13.30. Vaikka kenenkään oli sitä vaikea myöhemmin uskoa, kohtaaminen oli silkkaa sattumaa. Siinä kohtasi kaksi katkeraa kilpakumppania, kaksi politiikan voimahahmoa, jotka olivat molemmat ehdolla pian toimitettavissa vaaleissa, vaikkakin eri virkoihin. Publius Clodius Pulcher oli skandaalinkäryinen populisti. Titus Annius Milo oli ylempien säätyjen vankka ja väkivaltainen tukija. Heidän kiistansa oli yksi näytös Rooman vuosisataisessa kamppailussa, jota kävivät aristokratiaa puolustaneet optimaatit (lat. optimates) ja kansanpuolueen edustajat (populares). Miesten välinen vihanpito oli värittänyt vuosia, jotka jäisivät sortuvan tasavallan viimeisiksi. Kumpikaan ei matkustanut yksin. Milolla, joka kulki vaunuilla, oli mukanaan vaimonsa ja yli 300 aseistettua orjaa, joista osa oli gladiaattoreita. Ratsain liikkuvalla Clodiuksella puolestaan oli henkivartiona ainoastaan 26 orjaa. Syntyi taistelu, jossa lähes koko Clodiuksen seurue sai surmansa. Clodius itse haavoittui, mutta pääsi pakenemaan läheiseen majataloon. Milon joukot tunkeutuivat hänen käskystään majataloon, raahasivat Clodiuksen kadulle, tappoivat tämän ja jättivät ruumiin lojumaan niille sijoilleen. Tapahtumasarja johti omalaatuiseen oikeusjuttuun, joka päättyi yhteen oikeushistorian suurista puheista. Miloa puolustamaan valikoitui kolme optimaattien parasta juristia johtotähtenään tuon ajan johtava puolustusasianajaja Marcus Tullius Cicero. Ciceron sitoi Miloon paitsi kiitollisuudenvelka myös poliittinen liittolaisuus ja jaettu viha Clodiukseen. Oikeudenkäynnissä puolustuksella oli aikaa kolme tuntia, jotka Cicero käytti yksin. Puhetta pidetään yhtenä Ciceron parhaista, vaikka hän hävisi. Alkuperäinen puhe ei ole sellaisenaan säilynyt meille. Tässä kirjassa on Ciceron puolustuspuheestaan myöhemmin itse julkaisema versio, jonka suomentaja Johannes Koskenniemi on taustoittanut laajalla johdannolla ja täydentänyt tarpeellisilla selityksillä.

Does happiness come from the pursuit of pleasure or moral virtue? A vivid new translation of Cicero’s exploration of a timeless question“Of course, we all want to be happy.” So wrote the Roman statesman, orator, and philosopher Marcus Tullius Cicero. He and his fellow Greek and Roman philosophers agreed that the secret to happiness—or what they called the “good life”—is pursuing the “greatest good.” The only problem is that they couldn’t agree on what the greatest good is. Cicero addressed this dilemma by composing a set of dialogues, On the Greatest Good and Evil (De finibus bonorum et malorum), in which he pitted advocates of different philosophical approaches to happiness against one another. Notably, these include the Epicureans (who believe that the greatest good is pleasure) and the Stoics (according to whom it is moral virtue). Rather than choosing sides, Cicero considers the pros and cons of the different philosophies, ultimately leaving it to his readers to make up their own minds. In How to Find Happiness, Katharina Volk offers a vivid new translation of selections from Cicero’s work, complete with an introduction and the original Latin text on facing pages. The result is a lively and engaging debate that invites each of us to discover our own path to happiness.