Mari Laaksonen

Kapustarinta juoksee vaaranlakea ja vesimittari poukaman pintaa, kun Kristus-Maarian poika könyää nevalla nelinkontin ja palaa talviunien jäljiltä metsästä kontiona. Syksyn tullen leppälintu visertää koivunoksalla kuoleman ennettä ja raakut akanvirran syvyyksissä sen viestiä. Kun kallo halkeaa kuin munankuori ja koivun sisältä kovertuu ihmisen kuva, kaiken punoo yhteen joki, joka juoksee tämän ja toisen maailman välillä. Mari Laaksosen ensimmäinen proosateos Miksi joet juoksevat on lyyrinen pienoisromaani pohjoisen luonnosta, joesta ja elävästä sen varrella. Teos virtaa eri aikakausissa ja kietoutuu erään kyläyhteisön kohtaloiden ympärille. Laaksosen kaunis kerronta ammentaa myyttisistä elementeistä ja rakentaa maailman, jossa luonto ja ihmisen yhteys siihen on maaginen. Romaani muodostuu kuvaukseksi kaiken yhteenkuuluvuudesta, elävän ja kuolevan rinnakkaisuuksista. Mari Laaksonen (s. 1986) on tamperelainen kirjailija ja äänirunoilija, jolta on aikaisemmin julkaistu kolme runokokoelmaa. Miksi joet juoksevat on hänen ensimmäinen proosateoksensa. Teos kuvaa erään joen matkaa läpi pohjoisen erämaan sekä sen varrella kohdattavien ihmisten, eläinten ja muiden olioiden kohtaloita.

Scifiä ja mytologiaa laskostava runokokoelma tajuntamme rajoista.

Mari Laaksosen toinen kokoelma on tutkielma maiseman heuristiikasta. Sen runoissa havaitut elementit yhdistyvät ja muuntavat toisiaan. Havainnon liike nostaa esiin merkityksiä, jotka usein jäävät huomaamatta: hyönteisten liikkuvat mustat pisteet, kitiiniraajan tarkkuuden, yksityiskohtien liiallisuuden. Runojen tarkkaan harkittu asettelukin osallistuu tähän merkityksen ylimääräytymiseen osoittaen, että lisätty tarkkuus lisää myös lukutapoja, niin että mikä tahansa on yhtäaikaisesti liikaa ja liian vähän sanottu. Tarkkuutta hakeva havainto luhistuu aina tulkintoihin, jotka eivät ole yksikäsitteisesti palautettavissa enempää havaitsijaan, havainnoitavaan kuin kieleenkään. Näiden runojen tiheästi asutussa maassa kaikki merkityksellistyy, tulee elämännielemäksi. Mari Laaksosen esikoiskokoelmasta sanottua:"[Galleria Noesis on] jännittävästi risteilevä ja kuvastoltaan paitsi intuitiivinen ja yllättävä, myös ja kenties sen vuoksi maailman-kokemisessaan arvoituksellinen ja vakiintuneita tapoja ja käsityksiä tummasävyisen kriittisestikin riisuva teos." - Teppo Kulmala, Keskisuomalainen"Galleria Noesis on erinomainen kokoelma runoutta, joka on nimenomaan ajateltua – ei sommiteltua, somistettua, lavastettua, esitettyä tai esillepantua." -- Pauli Tapio, Tuli&Savu

Mari Laaksosen herkkävireinen ja meditatiivinen esikoiskokoelma vaeltaa eri tajunnantilojen läpi kysyen aistitiedon ja metafysiikan suhdetta. Se tutkii rakkauden, hulluuden, maailmanlopun ja muistin tiloja, jotka kukin vaativat esiintyä maailman perustana - siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta on kyse tiedon mahdollisuudesta toisiinsa lomittuvissa ja yhteismitattomissa todellisuuksissa. "Kirjoitat maailmanlopun runoutta sukupolville, jotka eivät / ole tulossa. Olkoon tämä aika, olkoon mikä tahansa // yksi parhaista ajoista."