Anu Tuomen taide sai 1970-luvulla hänen uransa alussa vaikutteita sosiaalisesta realismista. Hänen kuvasi työläisiä rehellisellä mutta myötätuntoisella tyylillä. Ilmeikkäät, tarkkanäköiset henkilökuvat olivat keskeisellä sijalla. 1980-luvulla Tuomi kuvasi luontoa ja luonnossa toistuvien värien havainnointia. Värit ovat olleet hänelle taiteilijana ehtymätön innoituksen lähde ja tutkimuskohde. 1990- ja 2000-luvuilla Tuomen taide muuttui yhä abstraktimmaksi ja teosten lähtökohta oli usein värien havaitsemisessa. Maalaukset muuntautuivat installaatioiksi ja seinille kiipeileviksi tai lattioille valuviksi taideteoksiksi. Kirja on läpileikkaus Tuomen elämästä, tiestä taiteilijana ja hänen taiteestaan. Kuvituksena on taideteosten kuvia uran alkuvaiheilta uudempiin teoksiin.