Maria Lähteenmäki

Kirjassa esitellään ja arvioidaan amerikansuomalaisen sosialistin August Wesleyn (18871941/1942) elämänvaiheita 1900-luvun alkupuolen poliittisesti kuohuvina vuosikymmeninä. Kirjan ensimmäisessä osassa seurataan nuoren Augustin aikuistumista 19041917 amerikansuomalaisessa siirtolaisyhteisössä, hänen vaikeita ihmissuhteitaan ja poliittista etsintäänsä moniin eri suuntiin repeävässä. Amerikan sosialistisessa liikkeessä. Elämäkerran toisessa osassa avataan Wesleyn Suomen vuosia, johtajuutta (yleisesikunnan päällikkö) punakaartissa ja pakenemista sekasortoiselle Neuvosto-Venäjälle ja Muurmannin legioonaan 19171919. Marraskuussa 1919 Wesley pakeni Viroon, jossa hän toimi virkamiehenä ja journalistina. Saksan hyökätessä Viroon, Wesley siirtyi rajan yli Neuvostoliittoon. Moninkertainen maanpakolainen August Wesley, kulkuri ja politrukki, nähtiin viimeisen kerran Leningradissa kesällä 1941. Kirja kertoo yhden sosialistin vaiheikkaan ja rikkaan tarinan, mutta kuvaa myös taloudellisten pakolaisten yleisempääkin kohtaloa ja työläismiesten raskasta ja levotonta aatteellisen kodin etsintää ja vaikeutta asettua aloilleen ylikiihottuneen poliittis-sotilaallisen toiminnan jälkeen.

Tutkimuksessa avataan peittelemättömästi näkymää professori Väinö Voionmaan (1869−1947) puolue- ja geopoliittisten linjausten rakentumiseen ja politiikanteon karuun arkeen, valtataisteluihin, epäilyksiin ja ahdistuksiin. Voionmaa oli Suur-Suomi-ideologi, historiallisen geopolitiikan ja aluehistorian uranuurtaja, Friedrich Ratzelin ja J. V. Snellmanin ymmärtäjä, kiihkeä sosialisti, yksittäisten poliitikkojen vallanpalvonnan ankara vastustaja ja kansanvallan puolestapuhuja. Hän taisteli yliopiston ruotsinkielistä eliittiä, Suomen natsi-Saksa-suuntausta ja oman puolueensa tannerilaisia vastaan. Näissä kamppailuissa ikääntyvä poliitikko pani kaikkensa peliin, riutui ja kärsi sekä henkisesti että fyysisesti.

This multidisciplinary volume offers a spectacular view and the first overall presentation of the history of Lake Ladoga, of the greatest lake in Europe. The focus of the study is on the northern parts of the shores of the lake, which belonged to Finland s rule between 1812 and 1944. Adopting the lens of coastal history, the edited volume presents the development of the vast Great Lake's catchment area over a long-time span, from archaeological traces to Viking routes and from fishery huts to the luxury villas of the power elite. It reflects on people s sensory-historical relationships with aquatic nature, and considers the benefits and harms of power plants and factories to human communities and the environment. The authors from different universities explore a wide range of questions, including: What has the Great Lake meant to local residents in cultural and emotional terms? How should we conceptualize the extensive and diverse networks of activities that surrounded the lake? What kind of Ladoga beaches did the Finns have to cede to the Soviet Union at the end of the war in 1944? How have Finns reminisced about their lost homelands? How have the Russians transformed the profile of the region, and what is the state of Ladoga's waters today? The history of Lake Ladoga helps readers to understand better the economic, political, and socio-cultural characteristics of the cross-border areas, and the dynamics of the vulnerable border regions.

Suomen raskaan sisällissodan jälkimainingeissa kaoottiselle Neuvosto-Venäjälle rynnisti tuhansia poliittisia ja taloudellisia siirtolaisia, punapakolaisia. Neuvostoliitto veti puoleensa myös 1930-luvun alun työttömyyden ja oikeistoradikalismin liikkeelle pakottamia suomalaisia sekä Suomesta että Pohjois-Amerikasta. Uutta elämää tavoitelleiden naisten kohtalo tuossa massamuutossa on jäänyt akateemisissa historiantutkimuksissa vain sivumaininnoille. Punapakolaiset paljastaa, millaiseksi Neuvosto-Karjalaan asettuneiden suomalaisnaisten arkinen elämä muodostui. Teos kertoo ravisuttavasti siitä, kuinka unelmat uudesta, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta särkyivät ja sokea usko tulevaisuuteen muuttui painajaiseksi. Väkivalta ja kontrolli alkoivat hallita neuvostoyhteiskuntaa ja ulottuivat tavallisten perheiden intiimiinkin elämään. Yksinvaltaisuuteen syöksyneessä valtiossa maahanmuuttajien korkeat ihanteet murskattiin ja naisten arki ohjattiin palvelemaan totalitaristista järjestelmää. Suomen valtio tiesi neuvostosuomalaisten julmasta kohtalosta mutta joutui seuraamaan terroritekoja vaivautuneena sivusta.

The West has always been a resource for the Finns. Scholars, artists and other professionals have sought contacts from Europe throughout the centuries. The Finnish experience in Western Europe and the New World is a story of migrant laborers, expatriates and specialists working abroad. But you don't have to be born in Finland to be a Finn. The experiences of second-generation Finnish immigrants and their descendants open up new possibilities for understanding the relationship between Finland and the West. The Finnish passage westward has not always crossed national borders. Karelian evacuees headed west, as did young people from the Finnish countryside when opportunities to make a living in agriculture and forestry diminished in the post-war era. The legacy of these migrants is still visible in the suburbs of Finnish cities today. This book is a joint effort of the Department of Ethnology and the Department of History at the University of Helsinki. It was written by Ph. D. students supervised by Academy Research Fellows Maria L hteenm ki and Hanna Snellman, in collaboration with colleagues abroad interested in current research in ethnology and history.

Kylät jäsentyvät muutoksessa olevina paikkoina, joissa ihmiset elävät ja pistäytyvät. Toisaalta kylät ovat kaivattuja ja muisteltuja kotipaikkoja. Tässä kirjassa äänen saavat yksittäisten ihmisten elämäntarinat, kylistä lähteneiden muistelut ja karjalaisuus. Sivakan ja Rasimäen kyliin keskittyvän tutkimuksen keskeinen näkökulma on liikkuvuuden vaikutukset ihmisten elämään ja maaseudun kehitykseen. Pitkään jatkuneen tutkimuksen aikana suomalainen yhteiskunta, maaseutu ja tutkimusotteet ovat kokeneet suuria muutoksia. Kirja on hyödyllistä luettavaa yhteiskunta- ja kulttuurintutkimuksesta kiinnostuneille, kotiseutuharrastajille, kyläaktiiveille ja maaseudun kehittäjille. Teoksen kirjoittajakunta koostuu ansioituneista humanististen ja yhteiskuntatieteiden alan tutkijoista, joista monet ovat olleet mukana Sivakka-Rasimäki-tutkimuksessa jo useampia vuosikymmeniä.

Tutkimuksessa esitellään ja arvioidaan Kannaksen rajayhteisön arkea ja alueen asukkaiden poliittisia valintoja 1900-luvun alkupuolen kohtalokkaina vuosina. Tarkastelun keskiössä on hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan tunnetuksi tullut Terijoen kunta, jossa tavallinen kansa pyrki löytämään arkiset toiminta- ja elinmahdollisuutensa huolimatta uhista, väkivallasta, talousongelmista ja aggressiivisen aitosuomalaisuudenistuttamispyrkimyksistä. Osa turvautui salakuljetukseen, toiset kommunismiin, jotkut häipyivät rajan taakse, mutta valtaosa jäi paikoilleen rakentamaan uutta, suomalaisempaa rajayhteisöä. Tutkimus on kiinnostavasti sekä mikrohistoriallinen että ilmiöiden yleisiä kehityslinjoja etsivä. Teos osoittaa jännittävästi, kuinka Terijoen paikallista ja alueellista identiteettiä rakennettiin ja muunneltiin vastaamaan uusia poliittisia realiteetteja.

Koteja Vanhuksille on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton 50-vuotishistoria. Kirja havainnollistaa, että suomalaisen vanhustenhuollon juuret ulottuvat 1800-luvulle. Yhteiskunnallisten, aatteellisten ja aineellisten olojen muuttuminen on vaikuttanut koko ajan siihen, miten vanhuksiin on suhtauduttu ja miten vanhustenhuolto on järjestetty. Järjestöillä on merkittävä rooli nykyisen vanhustenhuollon muotoutumisessa. Runsaasti kuvitettu kirja on antoisaa luettavaa vanhustenhuollon, vanhusten, järjestöjen ja sosiaalipolitiikan historiasta kiinnostuneille. Maria Lähteenmäki on Helsingin yliopiston Suomen historian professori.

Teos kertoo kulttuurien kohtaamisesta, kitkasta ja sopeutumisesta ankarissa Keski-Lapin luonnonoloissa. kiehtovasti ja syvällisesti. Keitä olivat seudun alkuperäisasukkaat, metsäsaamelaiset, ja millaisia olivat heidän vanhat uskomuksensa, seitansa ja rumpunsa, joita kruunun virkamiehet ja papit pyrkivät määrätietoisesti tuhoamaan. Milloin taika-Lapin peuran- ja majavanpaistit vaihdettiin maitotuotteisiin, kodat pirteiksi, kesäpaikat kyliksi ja keminsaame suomeksi? Miten asukkaat selvisivät toistuvista nälkävuosista, kulkutaudeista, valtavasta lapsikuolleisuudesta tai sodista? Sodankylän, Sompion ja Keminkylän lapinkylien ihmisiä seurataan metsäsaamelaisen Aska-suvun jäsenten sekä Pohjanmaan ja itäisen Suomen muuttajatulokkaiden töiden ja toimien kautta. Tutkimuksella kirjoitetaan Lapin historiaa uusiksi, avataan himmeäksi käynyt ja väheksytty rajamaan kulttuurinen perintö näkyväksi kaikissa väreissään.