Maria Peura

Järisyttävä omaelämäkerrallinen romaani siitä, kun oma lapsi sijoitetaan pois kotoa, siitä kun on itse ollut lapsena sijoiltaan. Kirjailija alkaa kerätä kokoon tarinaa omasta esikoislapsestaan. Lapsesta, jonka pahoinvointi ja käytöshäiriöt johtivat lopulta siihen, että hänet sijoitettiin asumaan laitokseen. Nyt vasta, kun asiat ovat jo hyvin, uskaltaa äiti sanoittaa oman hätänsä ja syyllisyytensä: Mitä virheitä minä tein, miten minua vastaan rikottiin ja miksi lapseni on joutunut särkymään minun särkymiseni vuoksi? Maria Peuran romaani on yltiöpäisen rehellinen ja lyyrisen kaunis kuvaus traumojen kehistä, väkivallan vaikutuksista ja mahdollisuudesta valoon, selviytymiseen.

”Ishäänsä tullu tyär”, sanotaan kuitenkin. ”Ishäänsä tullu, hyässä ja häijyssä.” Sofialla on yksi päämäärä: pelastaa rakas hevonen Hilla teuraskuljetukselta. Isä on luvannut auttaa, ja jos joku niin isä tekee mitä tahtoo. 1950-luvun lopun Tornionjokilaaksossa kaikki hyötyvät salakuljetuksesta, ja isä on joppareista paras. Mutta taposta isäkin on joutunut istumaan. Kun isä palaa vankilasta uskoon tulleena, hän kietoo seuroissa koko kylän pikkusormensa ympäri. Vain äiti ei usko isän parannukseen, mutta hänellä on omakin salaisuus. Ennen kuin jäät lähtevät, kaikkien elämä on toisin. Palkitun kirjailijan herkkä ja kiihkeä romaani pohjoisesta mielenmaisemasta.

Pohjois-Suomen metsiin on saapunut marjanpoimijoita jostain kaukaa. Turvapaikanhakijat ylittävät villin ja vaarallisen Porvoonjoen. Vastaanottokeskuksen työntekijä käyttää hengityssuojaa - jotta katkenneita hampaita ei huomattaisi. Tuhopolttaja kirjoittaa tunnustuksellisen rakkauskirjeen ja kahden sukupolven siivouspäivä suoritetaan Koskenkorvan voimalla. Tunkeilijat on kokoelma tekstejä rajojen ylittämisestä. Milloin luottamus parisuhteessa muuttuu väkivallaksi tai lapsuuden ja aikuisuuden raja rikotaan, milloin taas maiden rajat ylittäviä ihmisiä pidetään tunkeilevina eläiminä. Logiikka on usein sama: epävarmuus ja pelko tuntemattoman edessä. Novellit katsovat yhtä suoraan ja peittelemättä niin lapsuuden aistimellisia kokemuksia kuin vastaanottokeskuksen uusia tulijoita, niin asukkaita kuin työntekijöitäkin. Meitä ja muita. Vaan synkkyys pois! Maria Peura on kirjoittanut tärkeän ja viisaan novellikokoelman, jonka huikea kerronta taipuu meän kielestä virallisiin selontekoihin, rujoudesta lyyriseen. Jos jotain, niin nämä novellit ovat rehellisiä, rehellisiä ihmisille kaikissa ristiriitaisuuksissaan. Raakojenkin kertomusten takaaTunkeilijat sanoo, että rajojen ylittäminen voi tarkoittaa myös muuta: kädenojennusta.

Antaumuksella keskeneräinen sai alkunsa, kun Maria Peura osallistui Teatterikorkeakoulussa kurssille, jonka tarkoituksena oli tutkia sitä mikä estää kirjoittamisen. Itsesensuurin kohtaaminen alkoi tuottaa monenlaista materiaalia. Mistä häpeässä, syyllisyydessä ja itsen kohtaamisen pelossa on kysymys? Onko pelko jopa hyvä opas? Mitä enemmän pelottaa, sitä varmemmin voi tietää katsovansa kohti jotakin joka on totta. Entä miten rohjeta ja pystyä kirjoittamaan kohtaamansa sanoiksi? Tämä kirja on tarkoitettu kaikille niille jotka halajavat uskaltaa kirjoittaa, kaikille niille jotka kamppailevat taiteenteossa totuudellisuuden kanssa. Ja kaikille niille, jotka kamppailevat oman epätäydellisyytensä kanssa yrittäessään luoda jotakin joka ei sitä olisi.