Viidenkymmenen aurinkokierroksenrailottässä naisenkehossaja sielussaneitoperhonenlepattaa kohti valoasilein siivin. Ensimmäiset runoni kirjoitin nuorena ja rakastuneena. Sitten runosuoni piiloutui ruuhkavuosikymmeniksi. Vahvat tunteet alkoivat uudelleen punoutua teksteiksi vanhempien hiipumisen ja poismenon aikaan. Jälleennäkemisen toivo kantoi surun ja kipeimmän kaipauksen yli, ja hiljalleen ilonkin säikeet alkoivat kiertyä runoiksi. Kirjan runot ovat vuosilta 2018-2021.