Mariitta Raatikaisen runot puhuvat väkevästi Jumalalle ja Jumalasta, välillä puhjeten huutoon. Kirjan sanat nousevat suoraan runoilijan sielusta, ja ne on kirjattu kirjaan juuri sellaisena kun ne ovat syntyneet, muuttelematta. Mariitta Raatikainen muistuttaa vanhoja runonlaulajia, sillä hän muistaa lähes kaikki runonsa ulkoa; runoja on kertynyt jo satoja, jollei tuhansia.