Marika Hyttinen

Ajan multaamat muistot - historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle -teos käsittelee Oulun Pikisaaren ensimmäistä teollisuuslaitosta ja siellä toiminutta yhteisöä arkeologisen lähdeaineiston ja kirjallisten lähteiden kautta muistin, muistamisen ja unohtamisen käsitteitä hyödyntäen. Tutkimuksessa selvitetään varhaismodernin teollisuuslaitoksen toimintaa, tuotantoa sekä elinkaarta aina laitoksen perustamisesta toiminnan loppumiseen. Pikiruukissa toimineen yhteisön arkea, maailmankuvaa ja sen muutosta tarkastellaan varhaismodernilta ajalta modernin ajan kynnykselle. Arkeologisissa tutkimuksissa pikiruukkialueelta löydettyjä rakennejäännöksiä ja esineitä tulkitaan materiaalisena muistina menneestä teollisuuslaitoksesta ja siellä toimineesta yhteisöstä. Millainen menneisyys rakentuu materiaalisen muistin - ajan multaamien muistojen - kautta unohdetusta pikiruukista ja ruukkiyhteisöstä nykyisyydestä käsin tulkittuna? Sosiaalisen muistin kautta selvitetään pikiruukkiyhteisöä ja sen jatkuvuutta koskevia kysymyksiä, kuten esimerkiksi naisten roolia ja merkitystä yhteisössä sekä sitä, miten aikalaiset suhtautuivat pikisaarelaisiin ja pikiruukkilaisiin. Pikisaaren merkityksiä ja identiteettiä käsitellään paikan muistin kautta. Tutkimustulokset painottavat saaren erityisyyttä oululaisille ja kertovat identiteetin erityisenä paikkana siirtyneen jatkumona menneisyydestä nykyisyyteen.

Pohjanmaan porvariston vuosisadat 1700-1800 -kirjasarjan neljäs osa paneutuu Pohjanmaan kaupunkiporvariston esineelliseen kulttuuriperintöön. Kansainvälisten vaikutteiden ja esinekulttuurin osalta Pohjanmaan rannikkokaupungit ovat vuosisatojen ajan toimineet sisääntuloportteina. Niiden kautta maahan virtasi sekä aineettomia vaikutteita että erityisesti elämisen tapoja monipuolistaneita esineitä ja materiaaleja, joilla oli vaikutuksensa muun muassa sosiaaliseen elämään. Esinekulttuuri nähdään peilaavan perheiden ja sukujen arvoihin nojautuvaa elämäntapaa, jonka perusteella hankintoja on aikanaan tehty. Tarkoituksenmukaisuuden ohella muun muassa näyttämisen ja koreilun halu ovat ohjanneet valintoja, mutta mahdollisesti myös niin yksilölliset kuin muodin ja sosiaalisen paineen odotukset unohtamatta poliittisia kannanottoja. Esineellinen perintö voi rikastuttaa elämää, sillä esineisiin sitoutuu kohtaloita, tarinoita ja tapahtumia sekä aikaa, joiden kautta esineet latautuvat täyteen tunteita ja syvämerkityksiä. Toisin sanoen esinekulttuurista tulee sosiaalinen ilmiö, vuorovaikutuksen väline sekä historia- ja muistikulttuurin keskeinen elementti. I den fjärde delen av bokserien Borgarliv i Österbotten 1700-1800 behandlas det österbottniska stadsborgarlivet utgående från temat materiellt kulturarv. De österbottniska kuststäderna har under flera århundraden fungerat som inkörsportar för internationellt inflytande, inte minst med avseende på den materiella kulturen. Städerna blev knutpunkter där såväl immateriella intryck som på ett särskilt sätt också föremål och olika fysiska material berikade landets leverne, med avtryck bland annat i det sociala livet. Den materiella kulturen avspeglar livsföringen som hade sin värdegrund rotad i familjen och släkten, vilket bildade underlaget för de materiella anskaffningsprinciperna. Till faktorerna som påverkade dylika beslut hörde förutom ändamålsenlighet också viljan att visa upp sig, pryda sig, eller göra ett politiskt förankankrat ställningstagande, ibland också färgat av upplevelser kring både enskilda och sociala förväntningar, i kombination med ett tryck från modeinriktningarna. Det materiella arvet berikar livet, i det att föremålen används för att synliggöra livsöden, berättelser och händelser samt en tidsrymd genom vilken föremålen laddas med känslor och kärnbetydelser. Med andra ord blir den materiella kulturen ett socialt fenomen, ett medel för interaktion och ett grundläggande element i historie- och minneskulturen.